On selvää, että Italia on aina mielessäni. Matkustaminen on vielä epävarmaa, mutta sillä välin, kun en ole kohteessani, ajattelen sitä usein.

Kotona voin katsella televisiosta italialaisia tai Italiaan liittyviä sarjoja. Imma Tataranni on ollut pitkään tauolla. Nyt kuulin, että seuraavaa kautta kuvataan jo Materassa, Lolita Lobosco tuli katsottua keväällä useaan kertaan, ja Barin maisemat asettuivat jotenkin tutuiksi. Olen katsonut Ellen Jokikunnaksen ja Jari Raskin Apulian trullosta kertovia jaksoja. Maire Olsson-Nylanderin Palazzo Cirillo on viihdyttänyt moneen kertaan myös tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä hän on korjannut vanhaa taloa Sambucassa lähellä Agrigentoa. Se talo on näitä kuuluisia euron taloja, eli he ovat sitoutuneet työllistämään paikallisia osaajia remontissa, ja myös asumaan paikkakunnalla. Luulen, että tämä sarja Den italienska husdrömmen nähdään talvella tai keväällä myös Suomessa. Se kiinnostaa minua, mutta sen pääsee nyt näkemään joko SVT5:n tai HBO Max Nordicin käyttäjänä. En ole nyt vielä ainakaan hakenut noitten saatavuutta Suomessa.

Uusin italialainen TV-sarja, joka viihdyttää henkilökuvillaan ja käänteillään on Napolin sijoittuva Mina Settembre. Olen katsonut jo ensimmäisen kauden, ja toisenkin loppuun asti. Käsikirjoittaja näyttää olevan samaa mieltä kanssani joistakin ihmisistä ja näiden tekemisistä, ja odotankin jo mielenkiinnolla, miten tämä sarja päättyy, saavatko he toisensa vai jatkuvatko väärinymmärrykset ja epäselvyydet äärettömiin. Ihan niinkuin tosielämässäkin.

Sunnuntaisin olen edelleen viihtynyt Linea Verden parissa. No, siis silloin kun olen ehtinyt katsomaan tai olen ollut kotona. Ohjelmassahan vieraillaan aina eri maakunnissa ja eri alueilla esitellen niiden erityispiirteitä ja paikkakuntia.

Muita ruokaa ja elämää sivuavia tai käsitteleviä ohjelmia on todella tullut seuratuksi hyvä tovi. Erityisesti nautin Stanley Tuccin matkoista eri maakunnissa, mutta myös brittikokki Rick Steinin ruokaesittelyt ovat olleet mukavia. Hänen vieraillessaan Palermossa tunsin melkein tuoksut ja maut katsoessani ruokien valmistusta. Kyllä ikävä etelään kasvaa samalla kun päivät lyhenevät ja pimenevät.