Moni tiedustelee, miten te saatte aikanne kulumaan. Ihan samalla tavalla kuin kotonakin. Pitää siivota, pestä pyykkiä, osallistua sosiaaliseen elämään, ja pitää myös tehdä ruokaa. Tilathan eivät suurensuuret ole, mutta oppii sitä pienessä keittiössä touhuamaan. Etukäteen vaan on pakko miettiä, millaiset pannut ja kattilat ottaa mukaan, ja mikä ei missään mielessä mahdu. Siis ei mahdu tai painaa liikaa. Matkailuauton painoraja on rajallinen, ja varsinkin ihmisten paino on arvioitu alhaiseksi. Kuski saisi painaa 75 kg, kartanlukija ei mitään…

Olemme nyt kolmatta kertaa ulkomaan pitkällä reissulla. Sitäkin enemmän joutuu miettimään, mikä on välttämätöntä. Ja sitten pitää miettiä kaiken tavaran säilytystä. Ehkäpä hieman avaan Ullan keittiön tilannetta.

Ostin pari päivää sitten Franzy’s Supermercatosta yhden muovilaatikon, jonka toivon helpottavan keittiön kaappien toimivuutta. Olin ottanut mittoja, joten arvelin sen olevan aika passeli. Rupesin sitten tyhjentämään alakaapin, johon sen ajattelin. Kaapin käytettävyyttä haittaa sen yläpuolella oleva tiskiallas, jonka putkisto kulkee ’leijuen’ eli vähillä kiinnityksiä kaapin toisella reunalla ja viemäri sitten myös kaapin takaseinällä. Puhdistettiin ’hajulukko’, joka ei sitä oikeasti ole. Mutta tuli katsottua, mitä tuossa tiskialtaan alapuolisessa sylinterissä on. Ihan vaan hiukan kahvinsakkaa tms. Siten laitoin sen uuden laatikon paikoilleen. Ei ole paras mahdollinen, mutta testataan nyt tätäkin!

Mietin vielä, poistanko biojäteastiaksi tarkoitetun sangon pöytätasosta, mutta siinä on oikein hyvä säilyttää oliiviöljypulloa ja balsamicoa. Paitsi että juuri nyt uusin oliiviöljy on pöydällä, samoin vasta ostettu balsamico. Bioastiaksi ostin ennen matkaa pienen kannelliseen astian Tokmannilta, ja siihen on hyvä laittaa leipäpussit keruupusseiksi. Laatikko on liesitason takanurkassa, jolloin siihen on helppo työntää keittiössä syntyvä jäte.

Seinäkkeen päälle istuinpenkin ylle ollaan sijoitettu myös tarjotin, jolla on sitten pikkutavaraa, suolaa, kumirenksuja, mausteita, talousvaaka ja kananmunat. Se on oikein kätevä ratkaisu näin leirissä. Työtaso on aika rajallinen, jos samalla tarvitsee hellaa tai allasta, mikä on huomioitava ateriasuunnittelussa.

Se tuo uusi muovilaatikko on pyörällinen eli sen voi helposti vetää kaapista esille, jopa peräti pois. Siinä on kattilat ja kannet, vispilä ja silppuri ja siivilä, joille ei aina ole ollut helppoa paikkaa. Osa niistä oli ennen pyöreässä pesuvadissa kaapin perällä, muttei sekään ollut kätevää, ei alkuunkaan. Ja sitten pannut ja kattilat siinä edessä pinossa. En tiedä, mitä on ollut päässä sillä, joka on suunnitellut tämän kaapin! En ylety pyyhkimään hyllyjä perälle asti, joten siis pitää olla jokin laatikko, jossa säilyttää tavarat ja voi säästyä jopa kaapin pesulta, jos jokin letkuliitäntä hajoaa talvipakkasessa (kokemusta on) ja vesi valuu hallitusti tuohon laatikkoon.

Alahyllyllä minulla on ollut pari vuotta isompi pyörällinen laatikko, jossa on sitten sitä harvoin tarvittavaa, kuten säilytyspurkkeja ja muuta semmoista vähän krumeluurimpaa. Ja kun se ei täytä tuota alaosaa kokonaan, sen edessä on sitten isot kulhot ja mittakannu tai muuta, mitä voi tarvita kerran kolmessa viikossa🙄🙈.

Jos saan sanoa, niin tämän Mökkeröisen keittiökaappeihin haluaisin järkevyyttä. Nyt on tavaroita säilössä myös kaasu-uunissa, jota käytän aika harvoin. Kuivatuotteita on hellan yläpuolella, ja leivät ynnä muut herkut sitten ruokapöydän päällä yhdessä lokerossa, ja viinilasit ynnä muu harvinaisempi toisessa lokerossa, joihin tämmöisen hm. persjalkaisen pitää kurotella pöytäryhmän yli; tuleepa tuota hyötyvenyttelyä. Ja totta puhuakseni kerron, että elintarvikkeita ja astioita on myös tarjottimella, jota säilytän päivällä sängylläni, ja toisella tarjottimella, joka on tiskialtaan päällä (tiskit pestään pesupaikalla). Ja puolet ruokapöydästä on sitten täynnä juomavettä ja -laseja, kahvikuppeja, hedelmäkoria, kaikenlaisia latauslaitteita ja muuta ylen tarpeellista.

Tiskit kerätään sitten koriin, joka on matkustajan penkillä ruokapöydän vieressä. Jostain syystä en saa tiskausta jokapäiväiseksi tapahtumaksi. Niinpä tiskikorin päällä on muoviliina peittämässä näkymää. Kun meillä ei käy vieraita sisällä, en päästä enkä kutsu, vaan heidän kanssaan seurustellaan ulkona heidän omilla tuoleiltaan, niin tuo matkustajan penkki on muuttunut säilytystilaksi. Sen ikkunanviereisellä osalla on hyllykkö, jossa on jatkuvasti tarvittavia paperitarvikkeita ja sanakirja. Ja ne tiskit sitten sen edessä. Ja monesti kaaos siirtyy myös muille, hetkellisesti tyhjille tasoille.

Muusta säilytyksestä en erikseen kerro, tällä kertaa. Kun kaksi erilaista ihmistä yrittää elää samassa yksiössä suunnilleen sovussa, täytyy välillä vaan sulkea silmät. Hyvä konsti on siirtyä välillä ulos, sillä piha on avara.

Olen ottanut muutaman kuvan ennen kuin olen järjestänyt paremmin tiloja tai tavaroita. Lukijan kannattaa ehkä ottaa nitrot esiin, tai ainakin hajusuola. Pyydän anteeksi realiteetteja!