Täällä ei voi olla incognito, jos olet ollut aikaisemmin jo useamman kuukauden. Tämä on meille kolmas talvikausi, ja koska alue on suosittu talvehtimispaikka, täällä on useampia kanta-asukkaita. Niinpä olimme hädin tuskin päässeet tilapäispaikalle, kun ensimmäiset kolme ystävää tulivat tervehtimään. Sitten joka päivä on tullut joku tai jotkut, useimpien kanssa on halattu voimakkaasti. Siinä tuntee itsensä tervetulleeksi, kun jollakin pienellä keskustelulla tai eleellä on muistettu.

Vaikka paikka on yhteisöllinen, se antaa myös tilaa yksityisyydelle. Saa olla yksin, käydä kävelemässä yksin, mutta voi etsiytyä myös muiden seuraan. Olen vain huomannut sellaisen piirteen itsessäni, että ujous pyrkii täällä enemmän pintaan kuin ennen muualla. Kun ympärillä on italialaisten lisäksi saksalaisia ja sveitsiläisiä , on vaikea vaihtaa kieltä nopeasti. Ja se tekee myös araksi, vai onko se sittenkin laiskaksi. Italiaa voi puhua italialaisten kanssa, myös muutamien sveitsiläisten kanssa, sillä osa heistä tulee nimittäin juuri läheltä Italian rajaa ja ovat ehkä jo kotimaassaan puhuneet maansa kolmatta virallista kieltä. Saksalaiset puhuvat vähän italiaa, eikä vanhemmille ole myöskään englannin käyttö tavallista. Yksi nuorehko saksalainen pariskunta, johon tutustuimme vast’ikään, haluaa taas kommunikoida kanssamme englanniksi. Ja sitten nämä rakkaat italialaiset! He puhuvat pääsääntöisesti italiaa, myös meidän kanssamme.

Minulle helpoin kieli on selvästi italia, vaikka joudunkin etsimään sanoja ja ilmaisuja. Se yleensä tulee ensimmäiseksi mieleen, käynnistyy automaattisesti. Mutta kun pitää selittää jotain englanniksi, se aiheuttaa vähiten aivonystyröiden hierontaa!

Laivamatkalla kyllä saksan kieli alkoi pyrkiä ajatusten kieleksi. Muodostelin lauseita päässäni, harjoittelin keskusteluja saksaksi. Sitten kun oli päässyt maahan, vain saksalaiset ilmaisut pyrkivät pintaan. Mutta en kylläkään pystynyt juurikaan ilmaisemaan mitään järkevää! Sama ilmiö oli kolme vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran ajoimme Saksan läpi etelään. Kun minulta kysyttiin jotain, olin aivan kielitaidoton! Eikä ruuan tilaaminen ollut mitenkään yksinkertaista!

Rakastan kyllä kieliä! Haluaisin osata vielä enemmän, ja tietenkin vielä paremmin. Simultaanitulkiksi minusta ei ole, mutta jospa osaisin keskustella järkevästi ja runsassanaisemmin kun nyt! Ehkä tämä matkustaminen kuitenkin auttaa parantamaan olemassa olevaa kielitaitoa. Ranska olisi kieli, jonka haluaisin oppia, mutta siitä olen muodostanut vaikean kielen haasteen. Ruotsi on myös kieli, joka on unohduksissa, ja vaikka mielessäni osaan sanoa jotain, todellisessa tilanteessa olen lähes mykkä! Kirjoitettujen kielten kanssa tilanne on helpompi, ymmärrän paremmin näkemääni. Eikä voi olla kiittämättä tietokoneitten oikolukua, sillä tekstin tuottaminen voi onnistua ihan ymmärrettäväksi.

Yhteisöllinen La Spiaggetta. Kuin pieni kylä, jossa naapurit kysyvät toistensa vointia joka päivä. Jossa on helppo saada apua, ja kauppa-asioissa autetaan. Viimeksi tänään naapuri huolehti toisesta, mitä leipää tämä haluaa leipuriautosta. Ja toinen näytti käyvän ostoksilla kauempana toisen puolesta. Näin on hyvä!