Jopas sattui, kun kallisarvoinen paikka irtosi poskihampaasta. Hetken ajattelin, että ehkä pärjäisin kotiin saakka. Mutta sitten kieli etsiytyi usein tuohon ammottavaan koloon, eikä auttanut muu kuin ruveta etsimään hammaslääkäriä. Kaivoin esille edellisen paikankorjauksen potilaskertomukset, ja rupesin hakemaan kyseisen lääkäriaseman yhteystietoja. Olen ennenkin törmännyt täällä samaan ilmiöön, että nimeä on ehkä muutettu tai muuten vaan on hiukan erilaisia versioita. Etsin ensin potilaskortissa olleen nimen mukaan, mutta sillä ei löytynyt yhtään mitään. Tehtyäni useampia hakuja osuin vihdoinkin siihen keskukseen Modicassa, jossa sain hyvän hoidon edellisellä kerralla. Tutkin vähän tarkemmin korttia, jota olin esitellyt myös omalle hammaslääkärilleni. Ja voihan kumma! Lähes täsmälleen kaksi vuotta aikaisemmin oli tuo ensimmäinen käyntini. Eipä tuossa tainnut olla kuin parin viikon ero päivämäärissä.

Silloin kaksi vuotta sitten jouduin keskustelemaan aikaa varatessa vastaanoton nuoren rouvan kanssa, kun ensin olin laittanut kysymyksen hoitomahdollisuudesta WhatsAppilla. Hänen englantinsa oli hyvin hidasta kouluenglantia, mutta asia hoitui. Sain sitten myös viestillä vahvistuksen ajasta. Minua hämmästytti avustajien määrä, yksi luukulla, toinen tiskin takana hoitohuoneitten eteisessä ja yksi ohjasi varsinaiseen huoneeseen. Siellä taas kaksi avustajaa valmisteli tavarat hoitotasolle, kunnes paikalle saapui nuori lääkäriksi esittäytynyt nuori mies. Hän haastatteli tovin englanniksi, vilkaisi suuhun, poistui nopeasti ja sitten hoitajat ryhtyivät taas töihin. Englantia puhuva avustaja alkoi täyttää potilastietoja, ja kun päästiin sairauksiin, niistä tulikin hänelle hiukan haastetta. Eivät ehkä täkäläisittäin tunne samoilla nimillä, tai siis ei osannut kääntää niitä englannista. Ja sittten kun tehtiin lääkeselvitystä, hän luovutti. Täällähän ei ole samannimisiä lääkkeitä, ja farmakologiset nimet olivat täyttä latinaa.

Kun vihdoin saatiin kortin täyttö tehtyä, alkoi sitten toinen vaihe esitöissä Nythän oli vasta ensimmäinen puolituntinen käytetty. Seuraavaksi mentiin ottamaan RTG-kuvat hammaskalustosta. Siinä tarvittiin jälleen kaksi avustajaa, joista toinen oli koneenkäyttäjänä ja toinen potilasta asetteleva. Kumpikaan ei puhunut englantia, mutta onneksi ymmärsin komentelut italiaksi. Kun sitten tämä vaihe oli saatu hoidettua, minut ohjattiin takaisin hoitohuoneeseen ja istutettiin tuoliin kuolalappu kaulalla. Nyt hoitaja selitti, että hän videoi ja valokuvaa hampaat. Näin tapahtui, jonka jälkeen odottelin taas hetken. Nyt oli jo reilut kolme varttia kulunut. Välillä käväisi yksi rouva toimistosta kertomassa, että RTG maksaa sitten 50€. Hyväksyin sen, olihan se minullekin turva, jos vaikka olikin enemmän lääkärin helpotus. Hän hymyili ystävällisesti ja sanoi, että heidän pitää aina ilmoittaa asiakkaalle, mitä mikin maksaa. Reilua!

Isolle televisionäytölle seinälle heijastettiin sitten komea kuva kalustostani. Ja hetkisen kuluttua saapui reipas nuori hammaslääkäri paikalle. Juttelimme hiukan jotakin, kerroin kipuarkuuteni ja lapsuuden huonot hammashoidot. Hän sanoi, että ei huolta, hän tekee hyvin hellästi korjauksen. Hän kertoi olleensa Erasmus-vaihdossa Belgiassa, sieltä siis kielitaito. Hän kurkisti suuhuni, suoritti vielä hammastarkastuksen, jonka tulokset merkittiin sitten kortille. Ja jossakin välissä hän ehti hämmästellä meidän oleskelumme Sisiliassa, talven kylmyyden Suomessa ja lyhyet päivät loppuvuodesta. Samoista asioista juttelin kyllä avustajien kanssa, ja he olivat sangen kiitollista yleisöä.

Hampaan paikkaaminen sujui erittäin hyvin, ei kipua, nopea huolellinen paikkaus, viimeistelyä. Olin saanut kehut hyvin hoidetuista hampaista,vaikka itse tunnen asian hieman toisin. Sitten kiitokset ja näkemiin. Hoitajat ohjasivat minut sinne eteistilaan luukulle, jossa vielä selitystä Suomesta, miksi niin kaukana, lasku ja maksu. Ja sitten minulle työnnettiin potilaskortti käteen ja toivotettiin hyvää jatkoa. Ja yhtäkkiä jostain pyrähti vielä se lääkäri kättelemään. Hiukan olin pyörällä päästäni, kun noin puolentoista tunnin hammaslääkärivastaanotto oli ohi.

Tämä tapahtui siis kaksi vuotta sitten. Kun nyt menin tälle samaiselle asemalle, mietin mahdollisuutta, ettei olisikaan sama lääkäri. Se vähän hermostutti. Aula oli tuttu, kalustusta ei ollut muutettu. Taulut ja luonnon veistos olivat paikoillaan. Muita asiakkaita ei ollut. Siinä istuskelin sen jälkeen, kun olin tervehtinyt luukulla pyörähtänyttä naista, joka varmisti, että minulla oli varattu aika.

Akateemisen vartin jälkeen pääsin sinne eteistilaan, jossa otettiin potilaskorttini ja keskusteltiin, minun ohi, siitä, että olin käynyt kaksi vuotta aikaisemmin edellisen kerran. Ja kun oltiin päivittelyt tehty, minut ohjattiin vastaanottohuone 7:ään. Siellä oli kolme naista, joista yksi komensi hymyillen minut istumaan, ja kun yritin selittää hänelle, mitä on sattunut, hän sanoi, että pitää selittää lääkärille, yksi kerta vaivan kuvausta riittää. Siis hän ei ollutkaan kokenut naislääkäri, vaan jälleen avustaja… Ovesta pyrähti nuori mies, taisipa olla sama lääkäri, joka hoiti aikaisemmin. Tervehti, sai hoitajilta tiedon, että on kulunut kaksi vuotta edellisestä käynnistä. Ja sitten hänelle sanottiin jotakin, hän nyökkäsi ja ilmoitti minulle, että tulee toinen lääkäri, pyörähti kannoillaan ja häipyi ovesta. No mitäs tässä nyt?

Melkein saman tien saapui vanhempi hammaslääkäri, klinikan perustaja ja nuoren miehen isä. Suikka päässä ja vihreät vaatteet päällä vaikutti ihan kirurgille. Seinällä oli edelleen se RTG-kuva nähtävillä, hän vilkaisi sitä, ja alkoi selittää minulle jotakin. Ja ymmärsin, että kyse olisi hiukan perusteellisemmasta mahdollisuudesta. Koska minulla on kalustossa pari aukkoa, niin niihin pitäisi laittaa jotakin, esimerkiksi implantteja. No niin. Siinäpä sitten selitin, että tuota pikaa olemme lähdössä Suomeen. Ja vastakysymys oli, koska palaisimme takaisin. Hän ilmeisesti ajatteli, että olen pidemmän aikaa Sisiliassa (kuka turisti muka italiaa puhuisi), ja sitten käväisen vaan välillä pikkuisen poissa. Lopulta hän ymmärsi ilmeisesti, ettei saanut minusta maksavampaa potilasta. Hän määräsi hoitajat ottamaan uudet kuvat. Ja hänkin vilahti vikkelästi ovesta ulos. Nyt tuli kaksi avustajaa, että lähdetäänpäs ottamaan kuvat. Ovenraosta tuli samassa rouva ilmoittamaan, että kuvaus maksaa 50€. Hyväksyin sen, eihän siinä muuta voinut. Jouduin seistä törröttämään keskellä hoitohuonetta odottaessani, kun nuoret naiset lähtivät laittamaan röntgenkonetta kuntoon. Sitten ohjaus taas käytävän toiselle puolelle, kuvaus, ja paluu potilastuoliin.

Ja kuten arvata voi, seurasi sitten hampaitten valokuvaus. Leveä hymy ja suu auki, hampaat yhteen ja posket rennoksi, kuvausanturi suuhun ja anturi poskiin. Hetki meni, että hoitaja varmisti pepsodentkuvieni onnistuneen. Tässä vaiheessa muistutettiin, että mukissa on mintulla raikastettua vettä, että voin välillä huuhtoa suutani. Ja helpotuksekseni saapui se nuori lääkäri takaisin, tutki hampaat ja aloitti paikkauksen. Kaikkeen valmisteluun oli kulunut jo kolme varttia. Mutta uusi paikka syntyi nopeasti, mikään ei sattunut, ja sitten vain lopputasoitus ja kiillotus. Kättely ja hyvän jatkon toivotus.

Jälleen ohjaus eteispöydän äärelle, jossa avustava hoitaja tarjosi heti seuraavalle aamulle hammaskiven poistoa. Ja jos ei huomenna onnistu, niin ylihuomenna? Jälleen kerran selitin, että olen kohta omalla lääkärilläni, ja siellä asia hoidetaan. Jostain syystä jälleen haluttiin tietää, miksi olen Sisiliassa. Muutamat sanat pakkasesta ja pimeydestä. Ja yllättävä kysymys: onko Suomi kauniimpi kuin Italia? Kyllähän sen tietää, että ei ole… Kassarouva toi potilaskorttini, johon oli laittanut pari harakanvarvasta, ja peri sitten kustannukset: paikkaus ja yleinen tutkiminen 110€ ja RTG 50€. Eipä olisi oma lääkäriin ihan näin halvalla päästänyt. Ja minua palveli laskujeni mukaan sen tunnin aikana kaksi hammaslääkäriä ja viisi avustajaa, olivat sitten hammashoitajia tai mitä lie.

Minua kiitettiin käynnistä, ja yhtäkkiä se nuori lääkäri oli taas siinä, kätteli ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Nurkan takanako hän oli odottanut? Jälleen olin paitsi tyytyväinen hyvään tuntumaan suussani myös joltisenkin hämmentynyt tästä käynnistä.

Tutkin vielä autollamme uudelleen tätä suunhoitokeskusta, centro odontoiatricoa netin pohjattomista syövereistä. Heillä tehdään paljon hampaiden kosmeettisia hoitoja, joista yksi hämmentävistä on hampaiden oikaisut ja valkaisu ennen häitä, sillä kaunis hymy antaa hyvän vaikutelman. Mainoksessa hymyilee nuori kaunis morsian koko hammasrivillään. Ja kas, oivallisesti kiteytetty! Perhe, joka toimii tällä klinikalla, on sukunimeltään Figura, ja Italiassa on sanonta ’bella figura’ eli antaa hyvä vaikutelma.

Klinikalla on töissä omistaja isä Pietro, ja hammaslääkäripojat, ja rahastuksen taitaa hoitaa rouva Äiti. Tehtäviin hoitoihin kuuluu myös kasvojen ihon kiinteytys, erilaiset proteettiset työt, oikomiset, valkaisut, kirurgiset toimenpiteet ja tietenkin peruspaikkaukset. Pelkopotilaat oli mainittu erikseen. Kaikkea valikoimaa en tutkinut, mutta klinikalla on kaksi vastaanottoa, toinen Modicassa ja toinen Ispicassa. Laitteisto on kuulemma aivan uusinta laatua. Ja sitten asiakaspalautteet ovat järkiään kiittäviä. Potilaita tulee myös esimerkiksi lomamatkalla Sveitsistä, näkyy olleen vanhempi pariskunta, joka on laitattanut suunsa kuntoon Figuran edullisella klinikalla. Pitääkö tässä ihan ruveta tutkimaan, paljonko minun suuni maksaisi täällä, kun Suomessa siihen ei riitä rahat, vaikka kuinka hampaat vinksottaisivat.

Kyllä minulla on hyvä luotto tämmöiseen yksityiseen klinikkaan. Juuri tänään leirinaapuri kertoi, että puolisonsa oli joutunut menemään Scicliin hammaslääkäriin. Oli poistettu hammas. Mutta oli hyvä palvelu. Ja kun Verena kuuli maanantaina, että olen menossa Modicaan hammaslääkäriin, hän kertoi, että Sciclissä on hyvä lääkäri. Jouduin tuottamaan pettymyksen, että minulla on ihan kantapaikka jo. Melkein täällä tulee kilpailua siitä, ketä on onnistanut lääkärien suhteen!