Ystäväni sen sanoi. Hän ja miehensä ovat kiertäneet eri puolilla Sisiliaa ja tutkineet pikkukyliä ja kaupunkeja. Hän on tullut johtopäätökseen, että tämä saari on kätketty aarre. Minäkin luulen, että monet pitävät tätä jotenkin takapajuisena tai surkeana.

Olen näitten neljän vuoden aikana oppinut, että itse italialaiset kyllä kokevat Sisilian hienona lomakohteena, mutta onko tällä Välimeren suurimmalla saarella muuta arvoa, sitä ei ehkä oikein nähdä. Minulle kerrotaan, että Noto ja Siracusa ja Taormina ovat upeita kaupunkeja, ja Palermo on käymisen väärti kaupunki. Mutta sitten puheet jotenkin vaimenevat. Ehkä mafialla on ollut oma merkityksensä mielikuvalle. Eikä siihen liittyvät elokuvat kuten Kummisetä kovin houkuttele tutustumaan tarkemmin eri osiin saarella.

Turistit tulevat Sisiliaan eksoottisten kohteiden vuoksi, kehuvat hyvää ruokaa ja edullisia hintoja, paitsi korkeimman sesongin aikana. Matkatoimistot tuovat suomalaisia tiettyihin turistikohteisiin kuten juuri Palermo, Cefalu, Taormina ja Catania, ja näistä sitten tehdään päiväretkiä komisario Montalbanon maisemiin, Etnalle ja juuri tuonne Kummisedän kuvauspaikoille. Osa kohteista on hatarasti aitoja, enemmän rahastusta matkailun keinoin.

Olen muutamana päivänä istunut tovin tutkien netin tietoja ja mahdollisia uusia vierailukohteita. Näyttää siltä, että kohta on taas vuokrattava auto, että pääsen tutkimaan löytöjäni hiukan tarkemmin. Kyllä täällä on aivan mahdottomasti nähtävää. Kun tutkii historiaa, näkee eri alueiden ja kaupunkien syntyjä ja muutoksien kerroksia. Tuo Sisilian historian opiskelu vie minulla kyllä aikaa!

Uusia arkeologisia löytöjä tehdään kaiken aikaa. Monet maanjäristykset ovat tuhonneet kaupunkeja ja kyliä, ja kun niitä nyt kaivetaan esiin, Sisilian upeat rakennusaarteet ihastuttavat. Yhden sellaisen kohteen löysin, mutta ongelmana on toki se, että nämä alueet ovat vielä hyvin keskeneräisiä ja moni myös yleisöltä suljettuja. Mieleni tekisi etsiä jostakin arkeologi, jolla on suhteita ja joka voisi opastaa noille salaisille alueille. Tuo viimeksi löytämäni kohde on yhden kanadalaisen yliopiston tutkimusaluetta, ja siksi sinne pääseminen voi olla työlästä.

Toki nämä läheiset alueet tarjoavat vielä menneitten vuosisatojen kätköjä. Mutta mitä muuta voi Sisiliassa olla sellaista, mitä voidaan ajatella tämän autonomisen maakunnan jalokivenä?

Tämän saaren rikkauksia ovat upeat ihmiset. Tietynlainen vaatimattomuus on ominaista täällä asuville. Elämä on ollut edellistenkin sukupolvien aikana niukkaa ja köyhää, mutta se on kasvattanut ihmiset auttamaan toisiaan ja huomioimaan naapurinsa. Kauneudeen tarve on saanut ihmiset luomaan koristeita, kauniita mosaiikkeja ja värikylläistä maailmaa. Tietenkin myös saaren monien eri kulttuurien jäljet näkyvät näissä vahvoissa väreissä. Ja luulen, että myös ilmasto sekä rikas kasvillisuus on ollut luomassa tätä uskomatonta värimaailmaa. Arabien ja roomalaisten jättämät mosaiikit ja keramiikkalaatat ovat edelleen näkyvillä. Kun vierailet aidossa sisilialaisessa kodissa, näet lattioiden monimutkaiset koristelaatat, joka huoneessa omanlaisensa. Juuri sellaista lattiaa haluaisin omaankin kotiini.

Myös musiikki on saanut vaikutteita Välimeren eri puolilta. Säkkipillin soittajat ovat jouluna aktiivisesti kiertelemässä, mutta sisilialainen tarantella houkuttelee kansantanssiin mukaan. Säkkipillin lisäksi täällä on friscalettu eli ruokohuilu, huuliharppu eli marranzanu, sekä tietysti tamburello, rumpu. Myös organetto eli pieni haitari ja kitara kuuluvat kansanmusiikkiorkestereihin. Sisilian rikkaus ovat myös tarinat, ja niitä haluaisin tuntea enemmän. Joka viikko television uutisissa esitellään kirjasuositukset ja/tai kirjailija, heitä haastatellaan, että oma kulttuuri tulee tunnetuksi. Asukkaita tällä saarella on hiukan yli 5 miljoonaa, siis noin Suomen asukasluku. Ja tämä kulttuurin rakkaus osoitetaan juuri omien kirjailijoiden, näyttelijöiden, taiteilijoiden ja muusikoiden sekä tanssijoiden esittelyn kautta. Kaikkialla Italiassa painetaan kirjoja paljon, ja niitä myös ostetaan. Tämäkin on saaren iso aarre minun mielestäni.

Sisilian ruokaperinteessä on vielä monin paikoin aitoa välimerellistä ruokaa. Täytyy kyllä myöntää, että turistit ovat pilaamassa tätä, sillä erilaiset pikaruokapaikat noudattavat amerikkalaista mielikuvaa hyvästä, makeasta elämästä. Mutta ihmiset keräävät vielä niityltä syötävää, leipovat, nauttivat paljon palkokasveja ja hedelmiä.

Jalokivellä on myös arvonsa. Suuri osa on aineetonta ja vaikeasti hinnoiteltavaa arvoa, mutta myös aineelliset arvot ovat eri luokkaa kuin muualla. Asuntojen neliöhinnat ovat hiukan päälle 1100€, kun Toscanassa, Piemontessa ja Lombardiassa liikutaan helposti 3000-4000 euron hinnoissa. Ruoan hinta on noussut johtuen haasteellisista ilmasto-oloista, mutta silti täällä syödään edullisemmin kuin pohjoisessa. Oikeastaa kauppaketjut ja muotivirtaukset nostavat hintoja polkien samalla saarelaisten omaa tuotantoa. Ja niin kauan kuin kukaan ei kysy, miksi Alto Adigen jugurtit täyttävät kylmäkaapiston hyllyt, kun täällä on lehmiä ja lampaita ja niitä paimentavia ihmisiä, paikallistuotteita pitää osata etsiä.

Maa kasvaa ja tuottaa täällä. Näin keväällä ja kesällä on rehevää ja vihreää, joka puolella tuntuu luonto karkaavan käsistä. Ja sitten kuuma kesä polttaa hennot kasvit, jotka syksy taas herättää vähitellen sateillaan eloon. Kaksi satokautta vuodessa ei ole paljon. Omavaraisuus on täälläkin totta, kun pienilläkin maaplänteillä ja ruukuissa kasvaa ruokaa. Vaikka tämä saari on pieni alue, täällä on upeita maisemia. Talvella on mahdollista hiihtää ja lasketella, ei tarvitse lähteä Alpeille asti. On upeita hiekkarantoja, kirkkaita vesiä niin nauttia rantaelämästä kuin sukeltamisesta ja kalastamisesta. Kukkuloilla on samettiset rinteet, ja tasaiset niityt kasvavat viljoja. Hedelmätarhat ja oliivimetsät kuvaavat saaren monimuotoisuutta, ja tietenkin ihmiskäden vuosisatainen arkkitehtuuri on myös mielenkiintoista kerroksellisuudessaan.

Minusta tuntuu, että en mitenkään osaa kuvata tämän jalokiven kaikkia särmiä, niin moniulotteisia ja välkkyvää ne ovat. Myönnän myös sen, että on olemassa ikäviä asioita, rikollisia ihmisiä, oman edun tavoittelijoita, välinpitämättömyyttä ja aidan yli matalimmasta kohdasta hyppääjiä. Mutta ne jäävät kuitenkin tämän kaiken kauniin ja ystävällisen elämän varjoon, jota olen näitten vuosien aikana täällä kokenut. Eihän Suomikaan ole täydellinen!