Seuraksemme saapui joulukuun alussa suomalainen pariskunta, joka oli näköjään lukenut jossakin päivitykseni Sampieristä. Ainakin tämän käsityksen sain rouvan puheesta. Tapasimme heidät parkkialueella, kun se odottivat sisäänpääsyä. Vaihdettiin siinä tervehdykset, annettiin pyytämättä hiukan neuvoja, ja kutsuttiin kylään. Pian he tulivatkin tervehtimään paremmin. Sovimme viettävämme itsenäisyyspäivän juhlaa yhdessä tässä meidän aurinkoisella pihallamme.

Teimme itsenäisyyspäivästä piknik-tapahtuman eli kokosimme kummaltakin pikkusyötävää ja jäähdyttelimme kuohuviinejä. Meillä on aina mukana Suomen lippu, ja sen jo aamulla ripustin markiisin reunaan juhlapäivän merkiksi. Se ei mitenkään erikoisesti herättänyt muitten leiriläisten huomiota. Tuskin muistivat, että kaksi vuotta sitten kutsuimme tuttavallisimpia leiriläisiä suomalaisten itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Nyt en ryhtynyt samanlaista vastaanottoa järjestämään, vaan vietimme tällaisen intiimin juhlan maanmiesten kanssa. Ystävämme kertoivat omasta elämästään ja muutoinkin tutustuimme paremmin. Ja kun olimme päivällä olleet lämpimässä pihassa, olikin illalla hyvä vetäytyä kunkin omaan autoonsa seuraamaan tasavallan presidentin vastaanottoa.

Tämän pariskunnan kanssa keskustelimme usein matkakohteista ja kerroimme löydöistämme. Annoimme hyviä vinkkejä ja ihmettelimme elämänmenoa. Rouvan syntymäpäivä osui juuri sopivasti tammikuun alkuun, ja taas oli hyvä syy juhlia yhdessä. Sattui vaan niin myrskyinen ja sateinen vaihe, että syntymäpäiväjuhlat vietettiin lyhyellä kaavalla, kun emme tarkennettu kauan istua ulkona. Onneksi sattui paisteinen tuokio!

Heidän kuukauden oleskelunsa tällä leirillä päättyi tänään, ja aamulla kävimme vielä hyvästelemässä heidät. Toivottavasti tapaamme viimeistään kotimaassa, ellei jostain syystä jossain matkoilla tavata. Oli mukava kohtaaminen tämäkin omien kanssa!

Keskipäivällä saapui sitten toinen suomalainen pariskunta, josta sainkin jo mesessä tiedotuksen aamusella. He saivat hyvän paikan niin, että heillä on avara merimaisema. Ovat tuossa rannalle vievän polun lähellä, joten tapaamme varmasti useamman kerran. Heillä ei ole tarkoitus olla täällä kovin kauaa, mutta mielellään tulivat yhteisten tuttujen ohjaamina juuri tälle paikkakunnalle.

On mukavaa, että saa välillä jutella suomeksi. Toki jotkut aikaisemmin kanssamme olleet ystävät aprikoivat tänne tulemista, mutta se ei varmaan ole tämän talven asia. Tai ehkäpä joku haluaisi yllättää meidät! Sepä vasta olisikin hauskaa! Sähköposteja ja meseviestejä sinkoilee ahkerasti Suomeen, ja WhatsApp välittää erinäisiä viestejä ympäriinsä. Ei täällä eristyksissä olla, ja suomenkieli kyllä säilyy vahvasta saksan tai italian vaikutuksesta huolimatta.