Olin aika huolissani tuosta selässä piinaavasta muutoksesta, ja kun en saanut sitä kotimaassa hoidatettua, mörkö kulki olkapäälläni koko ajan. Niinpä se, että dottore Garofalo suhtautui hyvin asiallisesti ja perusteellisesti asiaani ja hoidon suunnitteluun, rauhoitti minua melko paljon. Nyt en enää ollut huolissani toimenpiteestä, sille oli aika ja tekijä on pitkän uran tehnyt dermatologo chirurgo, joka tekee paljon erilaisia kudossiirtoja ja korjauksia. Samanlaiset harmaat hiukset hänelläkin.

Reilun viikon kuluttua riensin siis takaisin Clinica del Mediterraneon vastaanotolle, ja nyt minut ohjattiin leikkaussalien oven eteen odotusaulaan. Siinä oli melkoinen joukko ihmisiä odottelemassa, moni oli saattaja, näin ymmärsin. Ja välillä leikkaussalista tuli lääkäri selittämään potilaan vointia saattajille. Eipä siinä ollut yhtään tuolia vapaana, joten nojailin joutessani seinään ja seurasin tilannetta.

Dottore kertoi ajasta sovittaessa, että minun pitää olla paikalla noin puoli tuntia aikaisemmin. Suomalaisena olin tietenkin paikalla 40 minuuttia ennen aikaa, vaikka kuinka yritin viivytellä. Lopulta tuli hoitaja kyselemään dottore Galofaron potilasta. En ole lainkaan varma, lausuiko hän lainkaan nimeäni. Joka tapauksessa pääsin leikkaussaliin, ja hetken päästä olin valmiina resektioon. Ennenkuin aloitettiin, minun piti allekirjoittaa kaksi A4:sta, joissa kerroin ymmärtäväni mitä tehdään. En kyllä ehtinyt lukea, jonka kyllä ilmoitin hoitajalle. Hän mutisi jotain vastaukseksi. Mutta luottamukseni oli täydellinen, olihan minulle selitetty ja piirretty kuvaa. Vähän väliä leikkauksen edetessä minulta kysyttiin, miten voin, onko kaikki hyvin. Ja lopulta hoitaja laittoi haavalapun selkään, kun dottore ensin näytti kännykkäkuvasta millaisen veiston hän oli selkääni tehnyt. Kehuin hienoksi, ja hän hyrähti, ilmeisesti tyytyväisenä potilaan arviosta. Selässäni on hieno otavan muotoinen arpi.

Pusero päälle, seuraava käynti poliklinikalla jälleen viikon kuluttua ja näkemiin kädenpuristuksen kera. Huolehtivaisesti hän vielä ohjasi oikeasta ovesta ulos odotusaulaan.

Alhaalla ilmoittautumisessa taas maksettiin toimenpide (jälleen se kortti) ja varasin ajan viikon päähän. Ja kokonaisuudessaan toimenpiteeseen meni se 30 minuuttia, muutama minuutti puheisiin, ja sitten istuinkin jo kuskin paikalla valmiina syömään ja ostamaan ruokaa kotiin.

Ensimmäisenä päivänä operaatiosta piti vaihtaa laastari, koska se oli läpimärkä, ja piti katsoa, vieläkö haava vuotaa. Otettiin siitä kuva, jonka laitoin dottorelle WhatsAppin kautta ja kerroin haavalapun vaihdosta. Hän arvioi haavan ja vuodon, ja rauhoitteli haavan olevan ihan OK. Mutta jos minua edelleen huolettaa, voin ottaa yhteyttä, hänhän asuu ihan lähellä meitä. Eli olisi siis tulla tupsahtanut ehkä katsomaan, mikäli olisin ollut kovasti säikähtänyt.

Seitsemän päivää toimenpiteestä, ja taas auton vuokraus ja näyttämään haavaa poliklinikalle. Tutut kuviot, pinkki numerolappu kädessä, tällä kertaa paljon asiakkaita odottelemassa eri lääkäreiden vastaanotoille. Ja kun vuoroni tuli, ilmoittautumistiskin vanhempi herra (meillä olisi jo kovasti kauan ollut eläkkeellä) ohjasi kohti samaa ovea käytävällä kuin ensimmäiselläkin käynnillä. Dottore Garofalo hymyili leveästi, kysyi, miten voin. Ja kun poisti haavalapun, kehui englanniksi, että on erittäin hyvä tilanne. Pusero takaisin päälle, kartonkilapun repiminen silpuksi ja ilmoitus, että viikon kuluttua poistetaan ompeleet. Kiitokset ja näkemiin ja varaamaan aika seuraavalle käynnille viikon päästä.

Jälleen poliklinikalla, ja nyt sitten jo kyllästytti. Olisikohan vielä tultava, kun nyt oli viikon välein neljä käyntiä ja tämä tarkoitti myös auton vuokrausta viikottain pariksi päiväksi. Tuttu jonotuslappu, ja asettauduin käytävän varrelle siten, että kuulisin varmasti, kun minua kutsutaan. Nyt oli muutama asiakas ennen minua, ja heillä tuntui olevan lyhyitä asioita, sillä jono eteni vireästi.

Lopulta tuli minun vuoroni, ja dottore olikin valmistelemassa hoitopöytää minua varten. Hyvin sujui suojapaperirullan vaihto ja tason asemointi, tutkimusvalon sytytys sekä ompeleenpoistovälineiden laitto valmiiksi. Heti lääkärini kuitenkin kertoi, että ensimmäinen biopsia oli tehty todella hyvin, sillä nyt laajennetussa kudosrevisiossa otetussa näytteessä ei ollut syöpäsoluja. Hyvä Oulu ja Niina!

Siitäpä sitten taas mahalleen pöydälle, ja dottore ottamaan haavalappua pois, ja sen jälkeen nopeasti ompeleita. Välillä kysyi, tuntuiko. Ei se tuntunut, nopeat, oikeat otteet eivät koske. Ja sitten hän näytti, millaisen määrän tikkejä hän oli poistanut haavasta. Oli komea kasa! Olinko laskenut jo aiemmin, että muutamaa vaille 30. Olihan haava ihan kunnollisen kokoinen: n. 7 cm pitkä ja vajaa 5 leveä Työskennellessään hän antoi samalla haavanhoito-ohjeet.

Vielä uusi lappu selkään, ja sitten tärkeät loppusanat. Hän otti kaapista kansion, jossa oli patologin lausunto kudosnäytteestä, ja luki sen italiaksi näyttäen sen minullekin. Ei siinä sen kummempia, kaksi riviä tekstiä. Sitten hän kysyi, tarvitsenko vielä hänen toimenpidekertomuksensa. Olin jo edellisellä kerralla muistuttanut, että tarvitsen epikriisin kotimaata varten. Vastasin siis myönteisesti, ja hän toivoi koneensa nyt toimivan, ja tulostus onnistuikin. Jälleen kaksi riviä tekstiä ja dottoren omakätinen allekirjoitus. Pois turhat krumeluurit, olennainen oli mustaa valkoisella.

Sitten vaan hymyä, hyvän voinnin toivotukset! Eikä nytkään maksettu mitään. Sekä jälkitarkastus että ompeleiden poisto kuuluivat toimenpiteen hintaan. Kiitin erittäin vuolaasti ja toivottelin hyvät pyhät. Hän vastasi samoin, ja sanoi, että jos vaan tarvitsen myöhemmin apua, kannattaa kääntyä heidän puoleensa. Hyvin hoiti tohtori minua! Vain leikkaussalissa hänellä oli hoitaja apuna, muutoin hän hoiti ihan kaikki asiat alusta loppuun ilman avustajaa. Vain ilmoittautuminen ja laskutus hoitui luukulla erikseen.

Jo ensimmäisellä vastaanotolla hän kertoi hinnat, ja kysyi myös, onko minulla vakuutusta. Keskustelimme hetken toimenpidehinnoista, ja hän totesi, että Suomessa on paljon kalliimpaa. Kyllä, yksityisellä puolella, niinkuin hekin, tämä toimenpide olisi ollut muutaman satasen kalliimpi. Nyt jään sitten odottelemaan edelleen Kelan vastausta, katsotaanko minut oikeutetuksi Kela-korvaukseen ulkomailla suoritetusta hoidosta.