En ole ainoa, jolla on unelma asumisesta Italiassa. Viime talvena tutustuimme suomalaiseen pariskuntaan, jotka koko talven etsivät omaa taloa. He tutkivat tarjontaa Pugliassa, ja tulivat sitten myös tänne Sisiliaan. Myytäviä kiinteistöjä on paljon ympäri maata, ja ihan tässä meidän lähellämme on lukuisia taloja, joissa lukee Vendesi. Syynä on useinkin se, että näille perityille taloille ei ole käyttäjää. Viime aikoina on kirjoitettu ja puhuttu siitä, miten nuoret lähtevät opiskelemaan joko Pohjois-Italiaan tai ulkomaille, ja usein sitten jäävät sille tielle. Ja kun vanhemmat kuolevat, talot ja asunnot jäävät tyhjilleen, eikä kukaan pidä niistä huolta. Ehkä myös nuorempi polvi haluaa modernia elämää, ei vanhanaikaista kivitaloa jossain syrjässä, eikä oma koulutus osu maanviljelykseen.

Nämä ystävämme kiersivät viisikymmentä myytävänä olevaa kiinteistöä, ja lopulta he löysivät maaliskuussa talon, joka olisi heidän loppuelämänsä koti. He tarjosivat pyydettyä pienemmän summan, ja lopulta toukokuussa onnistuivat allekirjoittamaan kauppasopimuksen.

Kävimme tapaamassa heitä ja hyväksymässä heidän uuden asuntonsa. Olen kyllä seurannut instagramissa heidän työtään uuden asunnon kanssa. He ostivat kiinteistön, jossa oli asuttu vielä aivan hiljattain, joten huoneita oli helposti saatavissa käyttöön. Mutta toki heidän oli pitänyt tehdä kaikenlaista kunnostusta, kuten esimerkiksi maalata seiniä ja kattoja, keittiö on pitänyt uusia ja sen vuoksi kaataa yksi seinä. Nyt entisen pimeän kapean tilan sijaan on avara huone, jonne sopii myös aamiaispöytä ja astiakaapit.

Lämmityksestä on pitänyt huolehtia, joten uudet ilmalämpöpumput tekevät elämästä mukavampaa. Seinien paksuus on lähes puoli metriä, eli kesällä viileä ilma säilyy sisällä pidempään, jos osaa pitää luukut kiinni. Vaikka kyllä talvellakin kylmä pysyy sisällä, ellei ole lämmitystä. Sitä varten on myös pellettitakka tuomassa mukavaa lämpöä ja tunnelmaa olohuoneeseen.

Pihaa on suunnitelmissa vielä kunnostaa siten, että siihen syntyy tilavampi kesäterassi. Ällän muotoisen päärakennuksen edessä on terassi, jossa on ollut katos, mutta nyt siihen syntyy oivallinen tila grillille ja toisaalta suojaa paahtavalta auringolta. Näen jo sieluni silmillä, miten houkutteleva paikka tähän rakentuukaan! Pihassa on vielä muita rakennuksia, joista yksi on vierastalo, ja kaksi erilaisia työtiloja. Lisäksi on entinen eläinsuoja, olisiko ollut kanoja tai jotain muuta pientä, ei ainakaan montaa lammasta. Ja sitten tila, johon voi rakentaa vaikka sen uima-altaan, jota täällä kyllä kesällä kaipaa.

Ja koko tämän kivirakennusten muodostaman asuinalueen ympärillä on jo nyt oliivitarha, granaattiomenapuita, myrtillopensaita (kuin mustikka), sitruunapuita ja appelsiinipuita. Maata on vielä vapaana niin, että voi istuttaa lisää hedelmäpuita. Jo nyt on ystävämme joutunut keittelemään runsaasti hilloja, ja omaa hyvää oliiviöljyä saivat pitkäksi aikaa omista puista.

Kun kuuntelin ystäväpariskunnan kertomuksia arjesta, sain todeta heidän olleen kyllä kovasti ahkeria. Parasta on tietenkin ollut se, että hekin ovat saaneet luottoihmisiä auttamaan monessa hommassa, joissa he eivät ole asiantuntijoita. Niin on löytynyt apua sähköongelmissa myöhään illalla, kamiinan asennuksessa ja vuotavan horminjuuren korjauksessa. Hieno leivinuuni on tarkistettu, ja sen pienet korjaukset tulee muurari korjaamaan ihan lähiaikana. Paikallinen seppä on tehnyt uuden arinan, ja puusepänverstaassa nykyinen käsityöläinen puolestaan tunnisti ikkunaluukkujen olevan isänsä tekemät.

Äärettömän arvokasta on ollut naapurien mahtava apu. On neuvottu, milloin oliivit pitää poimia ja missä yrityksessä ne kannattaa puristaa. Puiden oikeasta leikkauksesta on myös kannettu huolta. Ja hauskinta tai parasta on se, että naapuri on neuvonut minne mennä hakemaan tavaraa tai työpalvelusta, ja on jopa soittanut etukäteen, että saapuu tämmöinen straniero, joka tarvitsee sitä tai tätä. Kaikki sujuu, mutta tietenkin italialaisella rytmillä.

Kun he tulivat talolleen ja alkoivat raivata sieltä turhia tavaroita pois, tuli naapurustosta lasten tekemä tervehdys, jossa heidät toivotettiin tervetulleiksi. Kaikki tämä ystävällisyys, vaikka yhteistä kieltä on vielä vähän!

Oli ilo seurata vierestä, miten luottosähkömies Marco huolehti asioista, samalla kun haki rämisevällä autollaan tarvikkeita rautakaupasta. Hän tulee töihin koska tulee, ei erityisemmin ilmoittele. Eikä hän ihan vieressä asu, työmatkaa on parikymmentä kilometriä ainakin.

En ole kateellinen, vaan erittäin iloinen siitä, että nämä uudet ystävämme ovat uskaltaneet tehdä tämän ratkaisun ja toteuttaneet unelmansa. He eivät havittele mitään matkailijapalvelua, vaan elävät omaa eläkeläisen elämäänsä juuri omien toiveittensa mukaisesti. Ystävät ovat tulleet vierailemaan, ja lapset pitävät huolta myös talosta silloin, kun he ovat käymässä kotimaassa. Unelmat voivat toteutua!