Keskiviikkoaamuna lähdimme jatkamaan matkaa kohti eteläistä Saksaa. Mietin kovasti, paljonko jaksan päivässä ajaa, kun viimeaikoina matkat ovat olleet aika maltillisia. Olin asettanut tavoitteeksi Kasselin, koska sen jälkeen olisi enää yksi yö, ja sitten olisimmekin vihdoin Italiassa.

Ajomatka sujui hyvin, vaikka vastoin suunnitelmiani ajoimme moottoritietä rekkaliikenteen seassa. Nopeus oli pakko pitää 100:ssa tai oikeastaan 105:ssä km tunnissa, jotta ei jäänyt isojen autojen väliin. Maisemia en juuri ehtinyt nähdä, koska piti seurata ohipyrkivät ja ohitettavat sekä useat tietyöt.

Kasselin matkailuautoparkki ja campingalue ovat urheilupuiston vieressä, ja sinne on helppo suunnata moottoritieltä. Olemme yöpyneet siellä ennenkin, ja siksipä sen olinkin valinnut lepopaikaksi. Ympärillä oli saksalaisia autoja, yksi hollantilainen oli meidän lisäksemme vierasmaalaisia. Yö nukuttiin hyvin, koira tutki maastoa ja nyt jo suoriutui hyvin leiriytymisen aiheuttamista proseduureista. Muiden yöpyjien kanssa ei syntynyt kontakteja. Ja kuten aiemminkin päädyimme aamulla tienpäälle kello 9:15.

Mitä etelämmäs menimme, sen rauhallisempi oli ajaa. Olin miettinyt kovasti ajoa Sveitsin läpi, mutta päädyimme monen konsultaation ja pohdinnan jälkeen mennä Brenneron solan kautta Itävallasta Italiaan. Tuttu tie, tutut kuviot. Vielä yksi yö Saksassa. Sekin tuttu paikka, Therme Erding Münchenin lentokentän läheisyydessä. Meidän piti siis syrjäytyä Nürnbergin jälkeen toiselle tielle, jotta pääsimme juohevasti tuolle matkaparkille. Erdingin kylpylää sanotaan maailman suurimmaksi kylpyläksi, ja kyllä siellä pysäköintipaikat olivatkin täynnä. Etelä-Saksassa oli syysloman ajat, ja paikallisia matkailijoita oli paljon. Muita suomalaisia emme nähneet, hollantilaisia ja joku ranskalainenkin rekisterikilpi oli autoissa.

Rauhallinen yö, vaikka uusia autoja saapui vielä myöhään paikalle. Kovin montaa tyhjää paikkaa ei tälle alueelle jäänyt. Aamulla jälleen ajoissa tienpäälle, Itävallan vinjetin ja Brenneron solan maksun lunastus netissä ajoissa, jottei tarvinnut jonotella.

Jos Saksan teillä ajetaan 120-130 km/t, niin Itävallassa nopeus onkin vain 80 km/t. Liikenteen rytmi siis muuttui, kun ajoimme Münchenistä kohti Innsbruckia. Ja nyt myös rekkaliikenne rauhoittui, kun Salzburgin tie erkani meistä. Olin jännittänyt, millaista nyt on ajaa tuota solatietä, jossa on isoja korjauksia ja liikennettä on rajoitettu. Itävallan puolella on 9km pitkä siltatyömaa, ja siellä ajellaan vain yhtä kaistaa, joten ruuhkat ovat mahdollisia. Samoin sitten Italiaan mennessä on rajoituksia ja kavennettuja teitä. Mutta meillä oli todella hyvä ajaa ilman ylimääräisiä pysähdyksiä juuri keskipäivällä tämä haastava tietyöpätkä. Olin ennakoinut, että kun kuorma-autoilijat pitävät keskipäivän lounaansa, on meikäläisellä hyvä hetki ajella. Ja näin todella oli! Taukopaikoilla oli paljon autoja, mutta tiellä ei. Myöhemmin vastaantulevien liikennemäärät alkoivat kasvaa, ja huokasin helpotuksesta. Olin tehnyt oikean valinnan!

Olimme soittaneet jo etukäteen Bolzanoon Moosbauerin Campingille ja tiedustelleet yöpymispaikkaa. Se piti vielä varmistaa uudelleen matkalta, sillä he eivät ota varauksia. Meidän tietomme löytyivät heidän rekistereistään, ja olimme lämpimästi tervetulleita.

Ensimmäinen yö Italiassa! Olimme varanneet pöydän ravintolasta illalle, ja sitten jouduinkin taas siihen kahtiamoiseen tilaan, jossa puhuttava kieli koko ajan vaihtui. Näin minulle kävi viimeksikin! Yritin puhua italiaa, mutta osasinkin sanoa asioita jotenkin saksaksi, kun ympärillä valtakieli on saksa. Ollaanhan Süd Tirolissa, jossa italiaa puhuvat ovat hiukan kuin alempiarvoisia kuin saksankieliset. Jossakin vaiheessa tämä alue on halunnut jälleen tulla liitetyksi Itävaltaan, olisiko niinkuin vanhojen aikojen muistoksi.

Mutta kuitenkin yhtä kaikki! Nyt olimme vihdoin Italiassa, jossa tiesin ja tunsin, mitä ympärilläni on.