Pitkään piti miettiä, mitä todella halusin tai uskalsin. Riittävätkö voimat ja terveys lähteä pitkälle matkalle? Jossain vaiheessa kuitenkin täytyi tehdä päätös, että vielä on matkan aika. Sitten alkaa valmistautuminen, joka kyllä sisältää paljon epävarmuuksia, ihan jopa sen, toteutuuko matka sittenkään ja minkä mittaisena.

Vaikka on varustanut matkailuauton usean kerran retkille kotimaassa ja sitten pitemmille reissuille, joutuu aina kuitenkin tavallaan aloittamaan aivan alusta. Tapani on ollut ryhtyä laatimaan erilaisia listoja, mitä tarvitaan ja pitää ottaa huomioon. Sen jälkeen sitten käyn miettimään, mitä Mökkeröisessä on jo olemassa. Olemme sen verran laiskoja, että siellä on ns. perusvarustus eli astiat ja vuodevaatteet, usein myös muuta vaatetusta. Mutta varsinkin pidemmille matkoille on olemassa omat tavaransa, ja niitä tulee mielessään pyöritelleeksi useamman kerran.

Koska minulla on vain tavallinen Be-ajokortti, se mahdollistaa korkeintaan 3500kg auton kuljettamisen. Nykyiset matkailuautot sisältävät niin paljon kaikenlaista laitetta ja mukavuutta, että varsinaisille matkatavaroille jää hyvin vähän varaa. Kun autossa on kaksi kaasupulloa, markiisi, iso raikasvesisäiliö ja myös tilava harmaavesisäiliö, on kahdelle isolle ihmiselle ja koiralle tarvikkeineen ja ruokineen niukalti mahdollisuuksia. Ja tietenkin pitää olla myös lepotuoli ja pöytä sekä matto leiriytymistä varten. Yllättäen tarvitaan myös siirrettävä jätevesisäiliö ja toinen kemiallisen WC:n säiliö, siivous- ja pyykkäystarvikkeet, kartat ja opaskirjat, ehkä tuliaisia, vielä vaihtovaatetta sekä sadesään suojat. Ja sitten jääkaappi! Ruokaa kohtuudella, siis leipää, levitettä, juustoa ja leikettä, kananmunia, maitoa, jogurtteja, mehua, juotavaa, pastaa, tomaattisosetta, parmesania, tonnikalaa, kahvia, mysliä ja kaurahiutaleita ja ehkä vielä kahville seuraksi keksejä.

Käymme varalta puntarilla ennen kuin lähdemme. Tällä kertaa auton paino perusvarustuksella oli 120kg ylipainoinen, ja siihen tulee vielä lisää jonkin verran vaatetta ja ruokia. Yhtään ei siis ole lupa hankkia mitään kaiken varalta mukaan, vaan on ehkä sittenkin vielä karsittava. Me syömme usein matkan varrella omassa autossa, ja vesisäiliöt eivät ole täynnä. Polttoainetankkia en mielelläni päästä vähiin, sillä huoltoasemia ei välttämättä ole usein ja autobahnien asemilla on kallista dieseliä. Mutta kyllä hiukan jännittää, koska jonkun verran kontrolloidaan näitten autojen painoa, ja ylipainosta sakotetaan, ja sitä on myös poistettava eli heitettävä tavaraa jätepisteeseen punnituspaikalla.

Minulle on myös tärkeää laatia reittisuunnitelma. Aloitan sen vertaamalla eri vaihtoehtoja, onko itäisempi vai läntisempi reitti mukavampi, onkohan kesken olevia tietöitä runsaasti, haluanko vaihtelua maisemiin. Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että kuljettajana en maisemia liiemmin katsele, on keskityttävä vilkkaaseen liikenteeseen ja turvalliseen etenemiseen. Välillä ilmoitan co-pilotille, että ottaa äkkiä valokuvan, kun on noin vihreä niitty tai huikeat vuorenhuiput tai pittoreski pikkukylä. Usein vaan käy niin, että ehdin jo sen upean kohdan ohi ennen kuin hän saa kameran viritettyä.

Tutkin edellisiä matkasuunnitelmia, vertailen ja alan sitten kirjata taulukkoon päivämääriä, aikatauluja, paikkakuntia ja tienumeroita, etäisyyksiä ja matkaan arvioitua aikaa sekä leiriytymissuunnitelmia osoite- ja hintatietoineen. Olemme usein tässä vaiheessa jo varanneet laivaliput Helsingistä Travemündeen, joten päivät on kohtalaisen helppo lisätä suunnitelmaan. Aikaa suunnitelman tekoon kuluu melko paljon, koska etsin myös edullisia campingalueita, vertailen niitä ja luen myös palautteita. Netin lisäksi tarvitsen ihan oikeita karttakirjoja, jotta voin hahmottaa kokonaisuuden. Tärkeä kriteeri on myös ajomatkojen pituus ja niihin kuluva aika, kuinka pitkästi jaksan ajaa yhtenä päivänä, ja milloin olisi hyvä olla myös lepopäivä.

Sen lisäksi, että laitan taulukkoon suunnitellut majapaikat, etsin myös vaihtoehtoja, mikäli teemme matkasuunnitelmaan muutoksen esimerkiksi pidentämällä ajopäivää tai pitämällä useamman lepopäivän. Ja jos reissumme sattuu juhlapyhien tai lomien ajoille, voivat leiripaikat olla täynnä ja tarvitaan varasuunnitelma sopivista campingalueista.

Tämän suunnitelman mukaisesti on siis menomatka jollain tavalla asetettu pöydälle. Paluumatkasta teen vain muutaman merkinnän, joissa olennaisia ovat lähtöpäivä ja sitten lauttapäivä taas kotiinpäin. Joskus teen useamman karkean reittiarvion, joihin teen tarkennuksia lähempänä paluupäivää.

Suunnitelma on kuitenkin vain suunnitelma. Toteutus voi lopulta poiketa paljonkin alkuperäisestä, ja saaduille ehdotuksille ja huomioille on annettava tilaa. Sääolot voivat kummasti vaikuttaa reittivalintoihin, kuten kävi kolme vuotta sitten, kun rankat sateet aiheuttivat tulvia ja maanvyörymiä. Oli pakko valita turvallisempi reitti ja ajettava pidempiä matkoja, että ehti myrskyn alta suojaan. Tämä tapa toimia matkojen suhteen on ollut minulla jo työvuosina, jolloin suunnittelin tiimimme matkat ja majoitukset etukäteen aika perusteellisesti. Kantapaikat ja ystävät pyrin niillä matkoilla huomioimaan mahdollisimman hyvin, ja työvelvollisuudetkin tulivat varmasti hoidettua.

Tämä valmistautuminen pitkälle matkalle on hyvää sisäisen minän siirtämistä tästä hetkestä tavoitteeseen. Mieleen palaavat koetut hetket, mieluisat kohtaamiset ja perille pääsemisen ilo. Moni karavaanari kertoo, ettei tee suunnitelmaa, vaan ajelee mielitekojen ja inspiraation mukaan. Ymmärrän sen, jos ollaan kiertämässä eri maissa ja etsitään yllätyksiä. Minulla on vaan aina niin kiire päästä perille omaan pieneen kalastajakylääni ja sen tuttuun ilmapiiriin.