Näin kauniisti lauletaan serenadissa Annina, tosin hiukan muunnellusti. Me lähdimme sunnuntaiaamun auringossa Torcelloon, mutta Lido ei kuulunut matkasuunnitelmiin. Aqua alta loiski edelleen, kuljimme tiemme Farolle, josta lähdimme laivalla Buranon kautta Torcellon saarelle. Roomalaiset ovat perustaneet Torcellon asutuksen jo 400-luvulla. 1300-luvulla saarella oli peräti yli 20 000 asukasta, mutta nykyisin siellä on kourallinen taloja, osa myytävänä, ja pysyviä asukkaita vain kuutisenkymmentä. Turistien vuoksi on muutamia ravintoloita ja hotelli, ja myyntikojuja myös marraskuisena sunnuntaina. Näytti siltä, että laivat toivat sunnuntairetkeilijöitä ja turisteja, jotka sitten nauttivat yllättävän lämpimästä syyspäivästä ja ruokapaikkojen tarjonnasta. Kirkko on rakennettu 1000-luvulla ja Santa Maria Assunta -basilika sekä Foscan kirkko täydentävän saaren rakennuksia. Apostoli Markuksen pyhäinjäännökset nostettiin legendan mukaan täällä ensimmäistä kertaa Venetsian maaperälle.

Basilica di Santa Maria Assunta eli Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen kunniaksi rakennettu katedraali on suurimmaksi osaksi alkuperäisessä asussaan. Torcellossa on ollut piispanistuin vuonna 638, ja Bysantin keisari aloitti kirkon rakentamisen seuraavana vuonna. Nykyistä rakennusta on tehty 800-1000 -luvuilla. Basilika on vaikuttava ankaruudessaan ja selkeydessään. Mosaiikit ovat erilaisia kuin Ravennan kultaiset ja rikkaat mosaiikit. Erittäin vaikuttava on peräseinän kokoinen viimeinen tuomio, jonka kuva-aiheet puhuttelevat myös Haukiputaan kirkon viimeisessä tuomiossa. Väistämättä sen kerroksia katsellessa tuli mieleen, kävikö Dante mahdollisesti tässä basilikassa ennen kuin kirjoitti La divina commedian. 

Leppoisan kierroksen jälkeen nautimme merenelävälounaan Al Trono di Attilan ravintolassa, ja vähitellen siirryimme kohti Buranon saarta. Buranon pysähdys oli aika nopea, sillä iltapäivän lautalle alkoi olla ruuhkaa, pitkät jonot kiertelivät satamassa, kun turistit halusivat varmistaa paluun Venetsiaan. Buranon värikkäiden talojen keskellä Risto kierrätti osaa ryhmästämme, osalla oli kahvin tarve suurempi ja siihen löytyi läheltä satamaa mukavia paikkoja. 

Pienen pysähdyksen jälkeen hotellilla jatkoimme vaporettolla taas Venetsian keskustaan jossa meillä oli luterilainen messu St. Georgen anglikaanisessa kirkossa. Messun jälkeen kävelimme ihailemaan Canale Granden ja Venetsian valoja, ihailimme ulkoa Santa Maria della Saluten barokkivaikutteista ulkonäköä, vaikka bysanttilaisuus vielä onkin leimallinen. Kirkko rakennettiinsuuren ruttoepidemian jälkeen 1600-luvulla, ja on silloin rakennetuista kirkoista suurin. Sen taideaarteita ovat Tizianon ja Tintoretton maalaukset, joita emme nyt päässeet katsomaan. Mutta täysikuu loi upeat valot ja varjot kirkon ulkoseinien kaariin ja veistoksiin.

Taksiveneet veivät meidät jälleen suoraan Muranoon ja lähelle omaa hotellia. Koska päivä oli pitkä ja jokaisella oli hiukan nälkä, valloitimme ryhmänä paikallisen pitserian. Kyllä jokaisella Italian matkalla on yksi pitsa syötävä. Tässä paikassa sai aivan herkullisia mereneläväpitsoja, joten terveellinen ruokavalio jatkui.