Perjantai oli siirtymäpäivä Venetsiaan. Vielä oli käytävänä yksi upea basilika Ravennassa, San Apollinare in Classe. Tämä kirkko on pyhitetty Ravennan piispalle Apollinariukselle ja on varhaiskristillisen kauden suurin. Se on pyhitetty käyttöön 8.5.549. Se on kolmilaivainen, 24 marmoripylvästä erottaa laivat toisistaan. Apsiksen hienot mosaiikit ajoittuvat 800-luvulle. Kaikki pyhien kuvat ovat vaikuttavia myös laivojen yläosissa. 

Lounaan jälkeen bussi lähti kuljettamaan meitä kohti Venetsiaa. Lentokentällä meitä odotti neljä vesitaksia, jotka veivät meidät vauhdikkaasti Muranon saarelle, jonne majoituimme viehättävään pieneen hotelliin Hotel Locanda Conterie. Päivä oli ollut jälleen täynnä elämyksiä ja kokemuksia, ei vähiten hurjan vesitaksimatkan keinutusjännitystä niin, että oli hyvä lähteä yhdessä nauttimaan herkullinen kala-ateria ravintolassa Dalla Mora. Mereneläviä oli jos jonkinlaisia alkupaloina, primossa ja pääruokana, jälkiruokana sentään tiramisua. Kylläisinä oli leppoisa kävellä kapeita kanaalinvarsijalkakäytäviä takaisin hotellin rauhaan. Täysikuu kurkisteli yöllä ikkunasta, ja äänimaisema oli täydellisen hiljainen.

Aamulla lähdimme reippaina aamuhartauden jälkeen kävelemään kohti vaporettoa eli vesibussia, mutta vesi olikin noussut suunnittelemamme reitin käytäville niin paljon, että oli valittava kiertotie keskemmältä Muranoa. Olihan meitä varoitettu, että kumisaappaat olisi hyvä varata matkaan, mutta eihän sitä halunnut täyttää matkalaukkua ja lisätä painoa pitkävartisilla, vaan lähdimme reissuun luottaen hyvään tuuriin. Tiesihän sen, että noyrtyä piti. Onneksi Esa hoksasi käydessään meitä odotellessaan (rohkeni kahlata kengillään eteenpäin toisin kuin me muut) paikallisessa Coopissa, että siellä myytiin kertakäyttösaappaita. Oli onnellinen ostanut itselleen ja minulle semmoiset alle kympillä, niin että pääsimme jatkossa kulkemaan hieman helpommin. Vaporettolla menimme Venetsian keskustaan, ja vaelsimme jälleen yhtenä joukkona kohti Markuksen aukiota, jota vesi jo peitti. Siellähän useammasta paikasta sai ostaa näitä muovisaappaita, oikeammin pusseja, mutta hintahan oli selkeästi enemmän kuin syrjäisellä Muranon saarella.

Viitseliäimmät jaksoivat jonottaa Pyhän Markuksen tuomiokirkkoon, mutta osa lähti tutustumaan kahvilatarjontaan tai omille retkilleen. Yhteisesti oli sovittu, että jos osaa kulkea ja käyttää karttaa, tavataan jossakin myöhemmin. Me lähdimme omalle kävelylle, jonka aikana poikkesimme vain kolmeen kirkkoon ja ihailimme niiden upeita taideteoksia paikallisten opasteiden avulla. Muu joukko lähti Pyhän Markuksen kappelin kautta kävelemään kohti sovittua ravintolaa, ja sen matkan varrelle sijoittui La Fenice eli oopperatalon esittely, jonka Risto Nordell suoritti ulkona. 

Lounaspaikkana oli Taverna San Trovaso, jossa jälleen maittava kala-ateria herkkuineen. Ravintolan pitäjä oli piispa Teemun ystävä, ja tämän vaimo tietenkin suomalainen. Pitkänä kulkueena lähdimme jälleen kohti Venetsian taidekirkkojen helmiä, ensimmäisenä oli Santa Maria Gloriosa dei Frari. Fransiskaaniveljien kirkko on Venetsian toiseksi suurin kirkko, ja se on rakennettu 1250-1338. Pyhä Fransiskus vieraili itse Venetsiassa 1220, ja fransiskaaniveljet perustivat konventin Venetsiaan pari vuotta myöhemmin eli 1222. Tizianin maalaukset ja hauta, Claudio Monteverdin hautapaasi tuoreine kukkineen, Donatellon Johannes Kastaja, Bellinin Madonna ja lapsi sekä monen muun taiteilijan työt täyttävät jokaisen kolon ja kappelin tässä kirkossa. Tähänkin kohteeseen tarvitsee aikaa voidakseen nähdä kaiken kauniin!

Vielä oli yksi kohde; Scuola Grande di San Rocco. Uskomaton maalausten kokoelma seinillä ja katossa. Tämä tila oli niin täynnä taidetta, että enää ei oikein jaksanut erottaa kuvia toisistaan, vaan kaikkea katsoi kuin ihmetyksen vallassa.

Kaikesta näkemästä uupuneena palasimme takaisin Muranon saarelle, ja ilta päättyi katoliseen messuun Piispa Teemun johdolla lähikirkossamme Santi Maria e Donato. Tämä kirkko on Muranon pääkirkko, sen paikalla on ollut pyhäkkö jo 600-luvulla. Alunpitäen kirkko oli pyhitetty Marialle, mutta myöhemmin sinne tuotiin pyhän Donatus Arezzolaisen pyhäinjäännökset 1125, jolloin kirkko pyhitettiin myös hänelle. Hän oli syntynyt Roomassa ja oli Arezzon piispa kuollessaan vuonna 362.