Olen ihmetellyt, miten välillä tunnen olevani valovuoden päässä Italiasta. En mieti ruokalautastani, en lue uutisia tai katsele televisiosta suosikkiohjelmiani. Tunnetilani on etäällä siitä, mitä ajattelin ja tunsin vaikkapa kolme kuukautta sitten. Ja kuitenkin, kun pintaa hiukan raaputtaa, minulla on ikävä Sisiliaan.

Minulla on ikävä Sisiliaan. Kaipaan tuota sekalaista caravan-aluetta, jossa sinällään on vähän mitään italialaista. Sehän on kansainvälinen maapala, jossa kuulee enemmän saksaa kuin italiaa. Mutta piskuinen kalastajakylä on sympaattinen siinä vieressä, ja sieltä löydän niitä murusia minulle rakkaasta kulttuurista.

Olen alkanut jo varovaisesti miettiä ensi talvea. Vieläkö pystyisin ajamaan toista viikkoa kohti Sisiliaa, ja varustamaan matkailuauton usean kuukauden asumiseen siellä? Entä, jos en jaksa enää ajaa, tai selkä ei tykkäisi niin pitkästä istumisesta? Sitten on vielä palaaminen takaisin kotimaahan. Mökkeröisemme on jo kohtalaisen vanha, ja siihen voi tulla kaikenlaista korjattavaa matkalla. Joka reissulla on tullut jotakin haastetta, milloin kemiallisen WC:n toiminta, milloin keskusyksikkö, milloin kytkimen hajoaminen. On ollut ongelmia oven lukituksen kanssa. Mutta ne on saatu korjautetuksi jossain matkan varrella, osa vasta Suomessa, mutta kuitenkin auto toimii. Mieli haluaisi uutta autoa, mutta sen hankinta ei ole ilmaista. Hiukan osuvammin varustettu auto maksaa taas hieman enemmän kuin mitä saisimme tästä nykyisestä vaihdossa.

Olen miettinyt muitakin vaihtoehtoja. Entä, jos lähtisikin lentäen matkaan? Matkaan menisi puoli päivää, tai ehkä kuitenkin koko päivä, mutta se on vähemmän kuin viikko ajoa. Määränpäässä pitäisi olla sitten asunto, jossa olisi kaikki tarvittava puolen vuoden oleskelua varten. Olen viime päivinä tutkinut paremmin noita vuokraussivustoja, joitten kestotilaaja olen. Olisiko sellainen asunto, jonka hinta ja sijainti olisi kohdillaan?

Mielessä on pyörinyt tietenkin ajatus siitä, että pakkaamme neljä matkalaukkua pikkuautoon ja ajamme kyllä tuonne etelään, ja asetumme johonkin vuokra-asuntoon. Ajomatkaa perille ja kotiin tulisi, mutta myös perillä pystyisi liikkumaan omalla autolla.

Kaikessa tässä mietinnässä on kuitenkin sivuvire, onko ikäväni Sisiliaan yhä niin vahva, että haluan vielä ensi syksynä lähteä tien päälle. Voisiko joku muu alue kuin Sisilia helpottaa toiveeni toteutumista? Paikka, jonne matkustaminen olisi vaivattomampaa kuin pitkä ajomatka tai lentokoneilla usean välilaskun kautta ja sitten ehkä auton vuokraus?

Olen pohtija. Täkäläisen sanonnan mukaan vatuloin edes ja takaisin, en osaa päättää. Tai ehkä kyse on uskaltamisesta. Pelkään tekeväni liian sitovan tai väärän valinnan. Katsoessani omaa elämääni taaksepäin olen kyllä selvinnyt melko ehyenä kaikista virhevalinnoista, löytänyt tasapainon tappioiden ja epäonnistumisten jälkeen. Pudonnut kuin kissa tassuilleni. Ja moni luulemani virhevalinta on kuitenkin ollut ihan hyvä elämäni ja kehittymiseni kannalta.

Riittääkö ikävä Sisiliaan matkan kannustimeksi? Joudun pohtimaan tätä vielä useamman kerran. Jospa sittenkin vielä kerran? Ja samaan paikkaan kuin ennenkin? Kohtaisi samat tutut, löytäisi samat kyläilykohteet, tavoittaisi ne italialaiset piirteet, jotka sekä ihastuttavat että ärsyttävät.