Ensimmäistä kertaa Sisiliassa olevat nuoret viipyivät vajaan viikon. Ajattelin, että joka päivä tehtäisiin jokin matka, ja teemat olin ajatellut jo valmiiksi. Mietin kevyttä tutustumista saareen ja sen kulttuuriin muutaman vuosisadan kautta, mutta ihan en tavoitteeseeni päässyt. Ne muinaiset roomalaiset jäivät uupumaan.

Ensiksi piti vierailla lähikaupungeissa, ja mikäs sen helpompi ratkaisu kuin lähteä ostoskeskuksiin, kun tuntui olevan jotain tarpeita jo valmiiksi. Ensiksi kapeita maanteitä pitkin Modicaan, jossa Fortezzan ostoskeskus tarjosi lähinnä kodintarvikkeita ja halpavaatteita. Mutta eipä hassumpaa, sieltä löytyi kaunis mekko ja vielä uudet tennarit, molemmat lomabudjettiin sopien. Seuraavaksi ajeltiin sitten Ragusan Le Masserieen. Sen liikkeet ovatkin eri luokkaa, Upim, Intimissimo ja valtavan iso Coop tarjoavat vaikka mitä, mutta kyllä hinnat ovat hiukan eri luokkaa verrattuna edelliseen. Parasta ehkä tässä keskuksessa ovat sen ravintolapalvelut. Jälleen söimme Makakossa, kolmen apinan ravintolassa. Nälkäiseksi ei jäänyt kukaan!

Ehkä kuitenkin tärkeimpänä tämän päivän reissuilla olikin maisemien ja samalla historian muistomerkit. Sain kertoa isosta maanjäristyksestä vuonna 1693, jonka jälkeen barokin rakennusarkkitehtuuri sisilialaisella rikastuksella muokkasi molempien kaupunkien, mutta myös monen muun kaupungin rakennuksia ja ulkonäköä. Valtavat hautavajoamat kummankin kaupungin ympärillä saattoivat hiukan pysäyttää, ainakin kuulin mainittavan, että toisen nuoren äitiä nämä rinteet ja sillat pelottaisivat.

Marzamemi on minulle hyvin mieleinen kaupunki Joonianmeren rannalla. Kun oli alkuviikko ollut hiukan viileä ja pilvinen, saimme hyvän sään tuonne pieneen kalastajakylään. Matkasimme hiekkarantaa pitkin, jotta nuoret näkisivät, millainen lomaparatiisi Sisilian eteläreuna on kesällä. Ehkä he eivät osanneet kuvitella sitä väkipaljoutta noilla rannoilla! Ihastelimme siinä myös flamingoja, jotka tyynesti ruokailivat lintukosteikolla. Sainpa myös kertoa, että olemme yhdessä Italian eteläisimmässä kohteessa.

Marzamemissä pääsin ensimmäisen kerran infotoimistoon sataman laidalla, jossa myös oli hyvä kokoelma matkamuistoja. Ja ennen pitkää muut etsivät hyllyiltä sopivia tuotteita, kun taas minä seurustelin liikkeen pitäjärouvan ja hänen ystävänsä kanssa. Heitä tietenkin kiinnosti, mistä kaukaa matkalaiset tulivat, kun keskenään puhuivat kummallista kieltä. Englanti taittui hyvin, ja kohta minä taas sain selittää myös italiaksi, millainen talvi on Suomessa, missä asumme ja mitä aiomme nähdä. Kun kerroin meidän asuvan matkailuautossa Sampierissä, he heti tiesivät leirimme. Kerroin mieltymyksestäni Marzamemiin ja sen ravintoloihin, herra osoittautui olevan vastapäätä olevan ravintolan omistaja. Valitettavasti hänen ravintolansa ei ollut vielä auki!

Sain hyviä matkailuvinkkejä, myös läheiselle arkeologiselle alueelle. Aika oli kuitenkin vierähtänyt jo niin, että päätimme mennä ensin syömään, ja jos aikaa jää, ajaisimme tuonne museolle. Yksi paikallisista kalaravintoloista oli sopivasti tuttu, ja sinnepä menimme. Nuoret kuvasivat paikallisia kissoja terassilla, ja söimme hyvän aterian aurinkoisessa ja lämpimässä meri-ilmastossa. Kuten arvata saattaa, emme ehtineet Villa Romano Tellarolle, mutta olin saanut hyvän esityksen siitä, ja nyt se on omalla matkalistallamme. Sehän on myös upea kaivauskohde, jossa roomalaisten huvila on koristeltu metsästysaiheisilla mosaiikeilla. Niitä esiteltiin minulle tuolla matkailutoimistossa, ja kun samalla kerrottiin ero Villa Romana Casalen upeisiin mosaiikkeihin, on ihan pakko käydä sielläkin.

Vielä oli yksi kohde, jossa käyttäisimme koko päivän matkoineen. Koko päivä tarkoittaa kyllä hiukan eri asiaa kuin 12 tai 16 tuntia. Lähdimme siis aamulla juustokauppiasta odottamatta Donnafugataan, paenneen tai karkotetun naisen linnaan. Nyt näimme enemmän kasvihuoneita ja karjaa kuin aikaisemmin matkallamme. Olimme oikein mainioon aikaan perillä, ja saimme autonkin pysäköityä melkein linnan pääsisäänkäynnille. Laitoin nuoret ensin kiertämään pukunäyttelyn, jossa on asuja 1700-luvulta asti. Ehkä en osannut antaa ohjeita sen katsomiseen, sillä aika pian nuoret olivat kävelleet sen läpi. Kysyin kuitenkin muutamia huomioita heiltä, ja ehkä jotakin vaatteiden koosta ja monimutkaisuudesta jäi muistin pohjalle. Minä lähdin sitten nuorten kanssa linnakierrokselle, sillä minusta sekin on aina mielenkiintoista nähdä. Samalla sain hiukkasen avata tuon linnan historiaa 1800-luvulta nykypäivään. Oli myös mukava kysellä mielipiteitä upeista muranolaisista kattokruunuista ja huonekaluista sekä silkkitapeteista, ja sisustustyyleistäkin hiukan juteltiin.

Puisto olikin sitten nuorille mieluinen kohde. Näytti siltä, että kuvattavia kohteita oli pilvin pimein. Hiukan jännitin, kuinka he onnistuvat sukkuloimaan labyrintissa, kun oli jo tulossa kiire syömään. Mutta ei siinä kauan mennyt, kun olivat kiertäneet takaisin ulos!

Olimme aikaisempien kokemusten perusteella viisastuneet, ja varanneet pöydän. Tässä linnan pihassa olevassa ravintolassa on maalaisruokaa, lihaa on paljon, ja annokset ovat isot. Emme todellakaan jaksaneet syödä kaikkea! Emmekä jälkiruokaa! Aikuisille vain cafèt.

Ennen paluumatkaa kävin vielä matkamuistomyymälässä, josta saa mm Donnafugatan viinitalon loistavia viinejä. Tällä kertaa otin kuitenkin toisen, paikallisen tuottajan tarjouspaketin, sillä rypäleet ovat erinomaisia. Kylläisinä ja mielestäni myös tyytyväisinä ajelimme hiljaisessa iltapäiväliikenteessä vielä rannalle Punta Seccaan, jossa on komisario Montalbanon ’kotitalo’. Rannalla oli uneliaassa tunnelmassa kahvila-jäätelöbaari, ja lapset saivat nyt jäätelönsä.

Viikkoon mahtui paljon kertomusta, nähtävää ja koettavaakin. Mieluinen herkku on granita, jota ei vielä tähän aikaan saa kaikkialta. Eniten minua harmittaa, että antiikki jäi ohuelle sipaisulle, vaikka maaperä on sitä pullollaan. Mutta toisaalta! Jos kohdeyleisö on vasta 16-vuotiaita, ei heille voi ihan kaikkea selittää oppituntimaisesti! Arvelen, että heille jäi jokin siemen itämään, sillä ovat kyllä aikoneet kuulemma vierailla uudestaan tällä saarella. Olisin siitä hyvin otettu ja iloinen!