Donnafugatan linna on ollut vierailujeni kohteena jo kahdella edellisellä kerralla. Sen aatelisten ja ylhäisön vanhojen pukujen näyttely on puhutteleva. Niin pieniä ihmisiä, niin kauniita pukuja, jotka varmasti myös epäkäytännöllisiä. Aikasilta 1700- luvulta 1900-luvun charlestoniin on mielenkiintoinen. Mitä vaatteilla onkaan haluttu kertoa!

Toinen näyttely täyttää sitten linnan asuinkerroksen. Siellä pääsee aistimaan 1800-luvun rikkaiden huvilaelämää erilaisissa tiloissa. On herttuattaren huone, on Sisilian prinsessan huone, on kardinaalin huone ja vastaanotto, on paronin herrainhuone. Biljardisalissa on kaunis kattomaalaus, ja peilisalissa voi vain kuvitella tanssiaisten loistetta. Yksityiskohtia, joita ei edes heti huomaa. Mutta kaikessa on surullinen leima. Autioksi jääneen linnan revenneet tapetit, auringon haurastuttamat silkkiverhot ja sisällä viipyvä hylätyksi tulleen ajan henki. Linna, joka on osittain mielikuvitusta ja jäljitelmää, jota on käytetty kesähuvilana, ja jossa ei ole lämmitystä. Juuret toki tähän palatsiin löytyvät arabien jäljiltä 1100-luvulta, jolloin paikkaa kutsuttiin Ayn As Jafat (Terveyden lähde). Linnasta löytää kuvauksia kuuluisassa Tomasi di Lampedusan romaanissa Tiikerikissa, Il Gattopardo. Parvekkeelta ja ikkunoista on näkymä kauas etelään, Sisilian salmelle.

Näiden näyttelyjen jälkeen on mukava pysähtyä linnan sisäpihalla olevaan kahvilaan, nauttia virkistävä lasillinen tuoremehua tai kuppi kahvia maistuvan leivoksen kera. Samalla voi kiertää matkamuistohyllyjä, joissa Caltagironen taidokkaasti koristellut keramiikkaesineet houkuttelevat ostamaan.

Astuin tälläkin matkalla kahvilaan, ja kohta saapui kahvilan hoitaja paikalle. Tervehdin. Hän katsoi minua pitkään, ilmeensä muuttui hämmästyneeksi, ilahtuneeksi ja hän sanoi: ” Te olette se rouva joulupukin läheltä?” Nyökkäsin, ja hän alkoi selittää nopeasti, miten olen täällä tunnettu. ”Olen kertonut kaikille, miten tapasimme täällä kahvilassa! Meistä tuli ystäviä! Olen kertonut ihan kaikille!” Ja hän kysyi, olemmeko nytkin Sampierissä? Tulimmeko koko kesäksi? Ja kerroin, että kesän olemme Suomessa. Olin varautunut jo kotoa lähtiessä pieneen muistamiseen, sillä teimme viime keväänä hänen kanssaan tutustumista vaihtaen nimiä. Ojensin hänelle lahjani, joka yllätti hänet. Lämpimät poskisuukot, ja signora Maria kysyi, saisiko meille olla jotakin, ehkä kahvia? ”Grazie, volentieri!”

Hän ohjasi meidät kahvilan puolelle, ja matalille jakkaroille pienen pöydän ääreen. Samalla hän selitti, että on tulossa yksi ryhmä kohta, joille hän järjestää juuri tarjoilua. Valitsimme herkulliset kakkupalat cappuccinoille seuraksi. Istuimme noille hankalille lattiatyynyille – niin kuin italialaiseen tyyliin kuuluu olla kaunista mutta hankalaa- odottamaan kahviamme. Se seurue, joka oli tulossa viivytteli kohteliaasti, jotta signora Maria sai kuohuviinit ja pikkupitsat ja muut aperitivopalat valmiiksi tarjolle. Seurue seisoi takanamme, jutteli hiljaisella äänellä pikkusuolukoita nauttien. Ja sitten signora Maria saapui, pahoitteli: ” Ja täällä meidän vieraamme istuvat aivan unohdettuna!” Uudelleen hän tiedusteli, mitä meille saisi olla, ja toivoin sen cappuccinon, sillä aika oli juuri ja juuri sille sovelias. Hetken kuluttua saimme juomamme, ja saatoimme nauttia tarjoiluista rauhassa.

Kun olimme poistumassa, jäi mieheni maksamaan tarjoilun ja valitsemaan vielä muistomyymälästä jotakin. Kun olin ulkona nuorten kanssa odottamassa, signora Maria tuli nopeasti siihen, ja halusi avata läsnäollessani tuon antamani pikkupussukan. Olin ostanut hänelle Aarikan pitkän kaulaketjun, jossa on syvänsinisiä puuhelmiä. Kuinka ollakaan ne olivat täsmälleen hänen puseronsa väriset. Hän näytti iloiselta, hämmentyneeltä ja vilpittömän kiitolliselta. Hän vielä pyysi, että ehdottomasti tulisimme käymään ja hyvästelemään ennen kuin lähdemme kotimatkalle Suomeen.

Kaikista mieheni valitsemista tuotteista ei peritty maksua. Kassalla ollut nuori nainen oli saanut myös selvityksen, kuka olin. Olin jo aikaisemmin tervehtinyt hänen kassa-apulaistaan, nelikuista pikkuveijaria. Arvaan, että meistä on taas kerrottu kaikille, ihan kaikille!