On ollut hyväntuulinen aamu. Pyhäpäivään on kuulunut sopivasti ajatuksia herättäviä tekstejä ja koskettavia puheita. Jumalanpalvelus Espoonlahden kirkosta oli mielenmukainen. Ihminenhän kuuntelee tai lukee mieluiten sellaista, joka vastaa omia ajatuksia…

Kiertelimme tässä pari päivää sitten vuokra-autolla aluetta, jossa olemme vähemmän liikkuneet. Siis ei yhtään. Emme tienneet, että tuossa muutaman kilometrin päässä kukkulalla on iso yrttipuutarha, jolla on sekä taivasalla että kasvihuoneessa erilaisia viljelyksiä. Mainoksen mukaan he järjestävät myös tilauksesta ruokakursseja, siis opettavat käyttämään erilaisia mausteita.

Kukaan ei varmaan huomannut, että kuljeskelimme ympäriinsä. Yksi ihminen näytti olevan kasvihuoneella työn touhussa, ja pihassa oli sentään neljä autoa, mutta emme muita nähneet. Ymmärrän hyvin, että myöhäinen päivän aika oli yksi syy, ja että nyt ei ole sesonki. Ei odotettu asiakkaita. Rosmariinipensaat kasvoivat valtavina puskina. Muitakin kasveja oli, mutta en kyllä ymmärtänyt, mitä kaikkea ne olivat.

Itse asiassa ihan reilun kilometrin päässä täältä on puutarha, josta saa kaikenlaisia kasveja. Luulen, että jouluna Campingin asiakkaille jaetut kauniit joulutähdet ovat juuri sieltä peräisin. Pitänee sitäkin tässä tutkia tarkemmin.

Ajatukseni ryntäsivät tietenkin heti uusiin innovaatioihin, mahdollisuuksiin ja tilaisuuksiin. Mikä juttu! Minun unelmiini ne eivät liity, kenties kuitenkin jonkun muun suomalaisen ystäväni ajatuksiin ne solahtaisivat. Kuvittelin jo, miten Rotissöörit tulisivat tänne tutustumaan Sisilian keittiöihin, mausteisiin, mereneläviin ja viineihin sekä suklaisiin. Siinä voisin ehkä olla apuna. Viikon matka olisi täynnä ihmetystä ja iloa, varmaan myös oivalluksia ja löytöjä. Ja silmänruokaa! Vaikkapa mustekalapitsa, jossa on paistettuja perunoita.

Tietenkin oman unelmani vuoksi seuraan erilaisia nettisivustoja. Moni on Facebookissa, monta Instagramissa. Tällä hetkellä onuseampia suomalaisia etsimässä omaa kotia Italian auringon alta. Ajatuksena joillakin on perustaa B&B – palvelu, tai järjestää joitakin erityisiä kursseja täällä. On kiva lukea heidän tarinoitaan, jotka useamman vuoden ajan ensin ovat etsineet paikkaa, sitten tehneet remonttia ja lopulta pääsevät toteuttamaan elämää täällä. Ei yksinkertaista eikä helppoa, edullisuudesta puhumattakaan. Mutta lopputulema tuntuu palkitsevan. On vain uskottava omaan visioon, opiskeltava tämä maa ja alueellinen kulttuuri ja tultava osaksi yhteisöä. Jotkut kertovat olevansa edelleen vieraita, eristyksissä, jotkut osaavat mennä joukkoihin mukaan.

Olen huomannut, että täällä ei monta kertaa pyydetä. Jos jotain tapahtuu, pitää vain mennä mukaan. Pitää kysellä ja innostua, vaihdettava kuulumisia, kerrottava itsestä, kiitettävä Italiaa, ihmisiä ja maisemien kauneutta. Ja pysähdyttävä naapurin portille tervehtimään. Eristäytyvänä suomalainen ei välttämättä saa apua, mutta ei myöskään liian tungettelevana. Taitolaji, tämä uuteen kulttuuriin astuminen. Mutta kyllä sen väärtti!