Lähipalvelut riittävät meille yleensä hyvin. Lihakaupassa emme edes ole toviin käyneet. Paikallisesta DeSparista saamme maitotaloustuotteita, kananmunia, kuivatuotteet kuten jauhot ja riisit, ja sitten leikkeleet ja juustoja. Kasvisten hankintaan on useampia mahdollisuuksia, joko torilta tai sitten tältä kiertävältä vihannesmyyjältä. Leivät saa leipurin autolta, ja juustoja suoramyynnistä. Vedetkin hankitaan useimmiten DeSparista. Mutta sitten, kun haluamme jotain tiettyä tai on paljon ostettavaa, vuokraamme auton ja ajamme johonkin hiukan etäämmällä olevaan isompaan kauppaan.

Kävimme tässä hiljan ensin tutustumassa lähialueen Lidliin. Mielestäni se on ihan uusi myymälä, aikaisemmin ei Pozzallossa ollut. Käytävät olivat leveät, hyllyt korkeat ja täynnä hyvässä järjestyksessä olevaa tavaraa. Ajattelin siellä kierrellessäni, että italialaisia tuotteita, siis kotoperäisiä oli enemmän kuin meillä suomalaisia. Pidätän tässä kyllä erehtymisen oikeuden, kun en tokikaan kaikkia hyllyjä tunnollisesti tarkastellut. Tarjoustuotteet myös hyvin esillä. Joittenkin hintalaput olivat hiukan huonosti luettavissa. Paikallisia oli mukavasti tutkimassa tavaroita, enimmäkseen eläkeläisiä. Olimme keskipäivällä liikkeellä, ja silloin on yleensä kaupat siestalla. Paitsi nämä lukuisat halpakaupat.

Tänään kävimme sitten täkäläisessä kiinakaupassa. Paljon joko Kiinassa valmistettua tai kiinalaisten Italiassa valmistamia tuotteita. Osa tuotteista on ihan laadukasta, osa taas ihan tyypillistä rihkamaa. Tänään kävin katsomassa, olisiko vaateosastolla minulle mitään. Liian pieniä ne, joita olisi voinut ajatella. Kauniinsinisen Chanel-tyylisen jakun hinta oli vain 24€. Ja valmistettu Italiassa. Siis Milanon lähellä olevissa kiinalaisten omistamissa tehtaissa, joiden työskentelyolot eivät aina kestä päivänvaloa. Aina silloin tällöin uutisoidaan niihin tehdyistä tarkastuksista. Kaikilla työssäolevilla ei ole paperiasiat ihan kunnossa.

Käytiin alakerran sekatavarapuolella, keittiötarvikkeet, pesuaineet, tekniset laitteet ja työkalut ovat siellä huomattavasti ahtaammin. Joka puolella on valvontakameroita, ja usein myös henkilökuntakin kulkee juuri sattumoisin samasta paikasta missä asiakas tutkii hyllyn tuotteita. Emme nyt löytäneet ihan juuri sitä, mitä halusimme, mutta onpa taas etsitty.

Päätimme vielä mennä Coopiin. Siis tuttu lyhenne, myös meikäläisissä S-liikkeen myymälöissä on nyt noita Coopin tuotteita entisen Rainbown sijasta. Kiertelin siellä hiukan, muttei minulla niin ollut minkään tarve, kun jääkaappi on täynnä tavaraa. Ystävänpäiväsuklaata kyllä sain jo etukäteen.

Vaikka ei ihan oikeasti olisi juuri minkään tarvis, niin tekee mieli lähteä vähän liikkeelle. Ja silloin se kaupoillakäynti antaa vähän uutta virtaa. Välillä huvittaa, miten vertaillaan, onko vesipakkauksen vesipullon hinta 25senttiä vai 30 ja kumpi kannattaa ostaa. Eikä silloin lasketa, paljonko auton päivävuokra on. Ja seuraavaksi ostetaan iso pakkaus suklaata, jonka hinta on useampi euro.

Laitan muutaman hintasivun Franzysin lehdestä. Jotkut tuotteet ovat edullisia. Liha on kallistunut, kasvikset ja hedelmät vielä enemmän.

Näitä ekonomisia myymälöitä siis on muitakin kuin Lidl. On vaikea valita, missä kannattaa käydä. Tämä tuote tänään edullinen täällä, tuo taas tuolla. Sitä kolmatta ei saa mistään, vaikka juuri se olisi nyt maistuvin. Olen alkanut lopettaa tämän hintavertailun, kun kyse on monesti vain senteistä.

Italiassa on syytä aina ottaa kuitti. Varsinkin isommissa kaupungeissa jahdataan välillä harmaata taloutta, ja silloin voidaan myös asiakkaalta kysyä kuittia ostoksista. Toreilla sitä ei saa, mutta liikkeissä kyllä. Ja on se ollut jälkikäteen hyvä tarkastella, mihin on rahansa sijoittanut. Kummallisesti lompakko välillä tyhjenee, vaikka ei juuri mitään ole hankkinut…