Juustoautoa sai tänään odotella. Kuulin kyllä, kun se tuli portista, mutta sitten se kiersi toisen kautta ja tuli viimeiseksi minun luokse. Yli puolituntia siinä kului. Tänään hänellä oli paljon asiakkaita, siitä olen iloinen! Sain juustot, kananmunat ja vielä pastaa, että selviämme näiden puolesta ensiviikkoon. Lähdimme sitten kylälle, oli tärkeä hakea maitotaloustuotteita DeSparista.

Kävelin pidempää reittiä rannan kautta, kun ajattelin sen olevan hyväksi kunnonkohotukselle. Tänään aikaa kului vähemmän kuin eilen, mutta eihän se vielä mitään todista. Ehkä nyt minua kannustaa enemmän. Kun oli vielä mukavasti aikaa, päätimme mennä kantaravintolaamme, joka juuri oli avaamassa lounastansa. Aperol Spritz ja pikkusuolaiset, kiitos! Sopivasti alkoi aurinko päästä pilvien takaa esiin, ja pöytä oli oikein mukavasti heti meren äärellä. Tänään olikin vain mare mosso, pientä aallokkoa. Tilauksemme toimitettiin pian, ja saatoimme nauttia ohikulkevien laivojen tarkkailusta. Nyt ei ollut surffarien keli, ketään ei ollut meressä niin kuin eilen leikki aaltojen harjalla.

Patrizia oli kahvilan terassilla huomannut meidän tulomme, ja hän päätti tulla tervehtimään meitä. Tavanomaiset kysymykset Come state? Aiommeko syödä? Kun kerroimme vain nauttivamme aperitivot, hän toivotti hyvää Happy Houria. Olisi ehkä tullut syömään kanssamme tai pyytänyt meitä kahvilaan; mene ja tiedä. Mutta ystävällistä!

Aperitivot ennen kauppaan menoa! Lisää ruokahalua. Sitten siis kauppaan, jossa ei liiemmin ollut enää asiakkaita, kun päiväsulun aika alkoi olla käsillä. Nopeasti jogurtit ja maidot sekä leikkeleet kassalle ja takaisin leiriin. Ja mikä oli se nälkä? Se oli tietenkin impulssiostokset eli Stinco, jollaisen söimme joulunpyhinä. Oli se sen verran hyvää! Jaksaakohan sitä tehdä nyt ruokaa?

Tänään oli myös postipäivä. Saimme joulukortin, joka oli postitettu 4.12. tähän osoitteeseen Suomessa. Posti tuli polkien! Ei meillä mikään kiire ole. Ja sitä paitsi: joulu on taas kohta!