Tähän nykyiseen elämääni pimeän paossa kuuluu juhlapyhiä kuten adventit, joulu, uusivuosi ja loppiainen. Jo heti on myönnettävä, että juhlatunnelmaan on vaikea päästä, kun vuodenajat ovat niin erioloiset. Meillä on kotona pimeää, kylmää, lunta ja myös suojasäät saattavat yllättää. Tuleeko valkoinen joulu vai ei, on jokavuotinen kysymys. Kun kotona valoisan päivän pituus on niukasti kolme ja puoli tuntia, se täällä on yli yhdeksän tuntia, ja juuri sen ajan, jolloin olen vireimmilläni.

Me suomalaiset aloitamme joulunvieton osittain jo marraskuussa, kun tavaratalot alkavat markkinoida joulun lahjoja. Samoin tapahtuu täälläkin, Black Friday on ryöminyt myös italialaiseen kulttuuriin, ja isoäänisesti. Mutta jos meillä kausivalot alkavat runsastua pimeän lisääntyessä kodeissa ja pihoissa, täällä niitä ei vielä näy marraskuussa eikä ihan joulukuun alussakaan. Me aloitamme joululaulujen hälinän liikkeissä heti viimeistään adventtina, mutta enpä minä niitä täällä juuri kuule.

Joulun näkyvä valmistelu alkaa Italiassa toisesta adventista, jolloin laitetaan toreille joulukuuset ja liikkeet koristelevat ikkunansa. Kodeissa rakennetaan seimiä, samoin kirkoissa ne tulevat ihasteltaviksi. Entä sitten ne joululaulut? Täällä ei ole sellaista joululaulukakofoniaa kuin meillä, ostoskeskuksissa soi jotakin, mutta ei välttämättä niin jouluista. Olen monesti miettinyt, että täkäläinen joululaulukulttuuri ei ole niin rikasta kuin meillä, on ollut vaikea löytää sopivia lauluja esimerkiksi Dante-seuran jouluserataan. On kyllä sellaisia, jotka ovat hyvin uskonnollisia sisällöltään, lauluja Bambino Gesusta, mutta en ole tavannut tonttu- enkä pukkilauluja. Se kulttuuriero näkyy juuri tässä: joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Santa Claus, joka on lasten suojelija, tuo lapsille joitakin lahjoja 6.12. toisin kuin meillä, jotka olemme valjastaneet Pyhää Nikolausta muistuttavalle miehelle reen eteen poroja jouluaaton lahjojenjakoon, ja tonttuja vilistelee Suomessa joka puolella.

Täällä jouluaatto on aatto, se on vielä työpäivä, kaupat ovat iltaan asti auki, jotta voidaan vielä hankkia tarvikkeita pyhien aterioille. Sen verran nykyaika on hiipinyt myös tänne, että lahjoja voidaan lapsille antaa jo joulupäivänä. Amerikan mallin joulusukkia olen nähnyt niin liikkeissä kuin joissakin kodeissa. Aattoiltana valmistellaan perheen yhteistä jouluateriaa. On suvun traditiot ja kotiseudun herkut. On tapana mennä koko perheellä, siis se lavea perhe täteineen ja mummoineen, jouluyön messuun. Ja sitten joulun vietto alkaa vasta sen jälkeen ja huipentuu, kun on joulupäivä.

Joulupäivä ei ole mikään hiljainen harras ja sisäänpäin kääntynyt juhla, vaan iloa ja äänekästä riemua Jeesuslapsen syntymästä. Perheet kokoontuvat yhdessä syömään pitkän, monituntisen jouluaterian, mikä siis tarkoittaa usein syömistä ravintolassa. Harvaan kotiin mahtuu niin paljon väkeä, ja tarjoilun järjestäminen voi olla naisväelle haastavaa, vaikka ruuat tehtäisiinkin talkoilla. Alkupaloja on useita, primoja on useita, secondoja on useampia, on juustot, hedelmät, dolcet ja kahvi, tietenkin viinit ja digestivot. Puheensorina on valtava, ja lapset ovat tietenkin mukana koko ajan, välillä kiukuttelevat, välillä nukkuvat jossakin, yleensä siirtyvät sylistä syliin aterian aikana. Runsaan ruokailun yhteydessä voidaan antaa jokin erityislahja jollekulle, mutta yleensä lahjat annetaan ihan erikseen.

Tapaninpäivänä sitten jatketaan yhteisiä tilaisuuksia. Voidaan lähteä retkille, mennään elokuviin, vietetään piknikiä. Ja edelleen tuntuu riemu päällimmäisenä. Arki palaa hetkeksi joulun ja uudenvuoden välissä, siis käydään kaupassa täydentämässä ruokakaapin sisältöä tai ostamassa puuttuvia lahjoja.

Täälläkin on jouluna monilla pitkät vapaat, ja jos on varaa, niin lähdetään Mauritiukselle tai Thaimaahan tai Karibialle. Toisaalta maailmalta palataan juurille joulun viettoon, ja esimerkiksi juuri tänne Sisiliaan on lisätty lentovuoroja Amerikasta ja junayhteyksiä Pohjois-Italiasta tähän joulun ja loppiaisen väliseen aikaan. Myös hintapolitiikkaa on mietitty, että mahdollisimman moni voisi palata rahakukkaronsa kanssa tänne kauppaa vilkastuttamaan.

Uusi vuosi on ennen muuta yhteistä juhlintaa, ja ilotulitusta hyvin vaarallisella tavalla. Parvekkeilta ja ikkunoista ammutaan kaikenlaisia tulitteita, ja vahingot ovat tavallisia, samat varoitukset sairaaloista kuin meilläkin. Uudenvuoden yönä syödään taas yhdessä, ja silloin juhlaruokaa ovat punaiset linssit cotechinon eli siansorkan kanssa, linssit tuovat onnea. Ilman muuta luetaan ennustuksia, katsotaan television valtakunnallinen show jostakin päin maata. Tänä vuonna se ilmeisesti tulee Reggio Calabriasta, kestää tuntitolkulla ja esiintymässä ovat nimekkäät artistit.

Loppiainen on sitten jälleen isompi juhla, myös kirkollisesti tärkeä, ja siihen liittyvät nyt ne lahjat. Jos itämaan viisaat miehet toivat loppiaisena kultaa ja mirhamia Jeesukselle, niin nyt annetaan ihmisille lahjoja. Befana -noita kiertää luudan kanssa, ja jakaa lapsille hiiliä, jotka todellisuudessa ovat karamellejä, tai antaa risuja ihan onnettomille veijareille. Näitä befanahahmoja on myynnissä monella joulutorilla, ja hienoimmissa on sellainen mekanismi, että kun osaa taputtaa oikein, se noita nauraa räkättää. Tästähän ne lapset tykkäävät!

Joulun väri on ehdottomasti punainen. Jokainen on katsellut liikkeiden ikkunassa punaisia vaatteita, niitä puetaan jouluna ylle. Alusasuliikkeet myyvät melkein ainoastaan punaisia hepeneitä. Miehet ostavat vaimolleen punaiset rintaliivit, pikkuhousut ja yöpaidat, ja niitä käytetään sitten jouluna; ehkä niihin liittyy myös jokin intiimi viesti. Kun joulun tohinoista on selvitty, Intimissiman ikkunoista katoaa käytännössä kaikki punainen väri.

Loppiaiseen loppuu sitten joulu, ja ihmiset palaavat työnsä ääreen väsyneinä mutta tyytyväisinä, että ovat saaneet elää hetken riehakasta pimeän taittumisen juhlaa. Perinteitä on noudatettu, on oltu ehkä vapaaehtoisina järjestämässä kouluruokailua vanhoille ja sairaille tai kodittomille, on oltu kirkollisten juhlien mukana ja nautittu sukulaisten seurasta. Samanlaiset mietteet ovat meilläkin, tavat vain toiset. Ja yhteistä on myös se, että yksinäisyys on todellista, väkivaltaa on kodeissa ja kaduilla.