Joulukuun 8. päivä katolinen maailma viettää Neitsyt Marian julistamista neitsyeksi. Olen ymmärtänyt niin, että koska Jeesus oli Jumalan poika, ei tavallinen ihminen voinut olla hänen synnyttäjänsä, vaan hänet piti puhdistaa perisynnistä voidakseen olla Pyhän äiti. Lainaanpa tähän pätkän wikistä: ”Perisynnitön sikiäminen (latinaksi Conceptio immaculata, ’tahraton sikiäminen’) on katolisen kirkon opinkappale, jonka mukaan Neitsyt Maria oli sikiämisestään lähtien vapaa perisynnin vaikutuksesta. Nykyisenkaltainen oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä muotoutui keskiajalla, mutta virallisesti se määriteltiin kaikkia katolilaisia sitovaksi vasta vuonna 1854. Perisynnitön sikiäminen on yksi roomalaiskatolisen mariologian neljästä dogmista. Useimmat protestanttiset kirkot eivät tunnusta oppia, sillä ne katsovat, ettei sille ole riittäviä perusteita Raamatussa. Marian perisynnittömän sikiämisen juhla­päivää vietetään 8. joulukuuta eli yhdeksän kuukautta ennen hänen kirkollisen perimä­tiedon mukaista syntymä­päiväänsä, joka on 8. syyskuuta.”

Tämä juhlapäivä aloittaa joulun juhlimisen varsinaisesti. Kirkoissa alkaa joulun ajan konsertit ja toritapahtumia on joka puolella. Joulukuusia on koristeltu aukioille ja pihoihin, seimet ovat tietenkin kirkoissa, ja lisäksi seiminäyttelyt houkuttavat perheitä ihastelemaan niitä. Seimien rakentamiseen valmistaudutaan jo hyvissä ajoin. Italialainen ystäväperhe kertoi Oulun seimikurssilla aikoinaan, että perheen isä alkaa seimen rakentamisen jo heinäkuussa. Juhannuksena hän alkaa kysellä perheeltään, saisiko hän jo aloittaa…

Seimi on usein näissä katolisissa maissa paljon enemmän kuin vain Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi. Se on kylä, jossa kaikki ovat osallisina, jonka tapahtumat ovat elävät. Me protestantit olemme riisuneet kaiken salaperäisen ja lumoavan joulusta, niinpä meidän seimet ovat kovin vaatimattomia verrattuna näihin täkäläisiin. Seimiä rakennetaan siis pitkään, ne ovat kaupunkeja, vuoristokyliä, monimutkaisia taloryppäitä sähkövaloineen, junanratoineen, puroineen ja eläimineen. Mitä tahansa niihin laitetaan, mielikuvitukselle ei ole rajoja. Ja sitten asetetaan eri ammattien edustajia töidensä ääreen ikään kuin todistamaan Jeesuksen syntymän yllätyksellisyyttä. Sepän ahjon hiilet hehkuvat, vaikka juuri syntyy maailman pelastaja! Seimiä rakennettaessa pysähdytään Raamatun tekstien äärelle, jolloin joulun sanoma pysyy elossa.

Seimiin kuuluvia hahmoja, työläisiä, sotilaita, enkeleitä ja paimenia karjoineen ostetaan niihin erikoistuneista liikkeistä, joista tärkeimpien myyntikojut ja -liikkeet ovat Napolissa pitkän kadun varrella. Noita kojuja ja myymälöitä on vieri vieressä, ja tungos voi olla melko suuri loka-marraskuussa, kun tehdään hankintoja. Toinen suomalaisille mieluisa ostospaikka on Piazza Navona Roomassa, tosin kyllä vaatimattomampi verrattuna Napoliin. Mutta toki noita seimihahmoja saa muualtakin, myös nettikaupasta Milanosta. Ja tietenkin hankintaa rajoittaa se, ettei seimitarvikkeita myydä ympäri vuoden, sesonki on aivan joulun alusviikkoina. Tärkeää on muistaa, millaisia nukkeja on aiemmin ostanut, sillä ne ovat eri kokoisia, ja sitten on surkeita jäljitelmiä Kiinasta. Aidot seiminuket ovat hyvin taidokkaasti valettu ja maalattu, ja ne kestävät lähitarkastelun. Aidot esineet ovat kalliita, mutta nykyisin kiinakaupoissa näkyy olevan myös hintavia versioita. Laatu kuitenkin ratkaisee minun mielestäni.

Oulun kaupunki sai ystävyyskaupunki Materalta lahjaksi upean, tyypillisen seimen. Se oli aluksi esillä seminäyttelyssä Kaupunginteatterilla, mutta sitten se oli vain kaupungintalolla, jossa sitä ei kukaan nähnyt. Harva oululainen lienee edes tietoinen tällaisesta aarteesta. Myös materalainen taiteilija teki samaiseen seiminäyttelyyn kookkaan, modernin seimen, johon hän laittoi sellaisia elementtejä, joiden hän ajatteli kuvastavan Suomea. Sen savesta muotoillut henkilöt olivat tavallisia ihmisiä, Maria ruokki ankkojaan, ja vanha, kumara Joosef hoiti pikkuista Jeesus-lasta sylissään; moderni isähahmo. Trubaduuri ja sen kaveri olivat laulamassa lapselle. Ja pihan aidan takana oli iso karhu, joka kuvasi – ihan totta – meidän naapuriamme. Lahjoitin tämän seimen Oulun lentokentälle, jossa se oli esillä muutaman vuoden. Mutta lentokentän korjausprosessissa se katosi, ehkä sen arvoa ja merkityksellisyyttä ei ymmärretty riittävästi huomioida. Se oli monesta varmaan outo, siksi jäi suojelematta.

Pietarinkirkon aukiolla on joka vuosi jonkun maan katolisten pystyttämä iso seimi, jota Roomassa ja Vatikaanissa kävijät tulevat ihmettelemään. Joitakin vuosia sitten Pietarinkirkon aukion lähellä oli valtava seiminäyttely, jossa oli lasten piirustuksia ja rakentamia pieniä seimiä. Nyt en löytänyt tietoa, vieläkö tällaista järjestetään. Jokaisessa kodissa ja tietenkin kirkoissa on seimet, ja niitä kyllä esitellään mielellään. Ja jotta syntyisi lisää ihmeteltävää, on tietenkin kilpailuja, siis paikkakuntien sisällä, mutta myös paikkakuntien välillä. Italiassa joka maakunnassa on seimikaupunki, ja tietenkin on olemassa seimenrakentajien ammattikoulutus. Seimiin, Pyhästä Franciskuksesta alkaneeseen kulttuuriin suhtaudutaan vakavasti, mutta myös tietyllä tavalla luovasti. Modernisointi on mahdollista. Mutta eniten rakastetaan aitoja, 1700- 1800 – lukujen aikaan sijoitettuja kuvaelmia. Eikä saa unohtaa eläviä seimiä , presepe vivente, joka saattaa toistua useana iltana, ja jossa mukana on lähes kaikki kylän asukkaat.