Harvoin ukkosmyrskyt ovat osuneet tänne merenrannalle. Kahtena edellisenä talvena ei oikeastaan ollut kuin kerran oleskelumme aikana, kovia tuulia kyllä oli. Yksi syy siihen, miksi viihdyn täällä, on juuri se hyvä sää. Talvi on lempeä meikäläisittäin, usein riittää pitkähihainen pusero ja pitkät housut pitämään lämpimänä. Tuuli vaatii tosin joskus suojausta, ja silloin tuo oiva toppaliivi toimii loistavasti. Olenpa miettinyt sitäkin, miksi kotimaassa eivät nämä toppikset ole enempää suosiossa, niin käytännöllisiä ne ovat. Ja sukkia ei tarvitse vetolaitteella ähkiä jalkaansa muulloin kuin kenkiä käyttäessä. Paljain jaloin tarkenen vielä oikein hyvin!

Kun ukkosmyrsky kulkee Sisilian salmea pitkin, on mahtavaa seurata meren yllä pilvissä näkyviä salamoita. Jyrinää ei välttämättä kuulu, mutta mustansinisessä pilvessä on uhmaa ja voimaa. Ja samaan aikaan tässä piazzolalla näkyy auringon kajo, tuulikin voi olla olematon. Tuntuu siltä, kuin seuraisi elokuvaa.

Viime yönä ukkosmyrsky tulikin saarta pitkin, näin sen ennakoivat valot Sciclin yllä. Ja muutamassa hetkessä se oli päällä, ja se kokemus oli erilainen kuin nuo meren päällä kulkevat jyrinät. Olin menossa nukkumaan, kun välähdykset alkoivat näkyä voimakkaammin. Ja sitten alkoi myös taivaan jyly. Puoli tuntia oli valtavan intensiivistä salamointia, joka puolella yhtaikaa, eikä voinut enää erottaa, mikä jyrinä liittyi mihinkin salamaan. Sitten alkoi sade, äkkiä ikään kuin Zeus olisi unohtanut sen aikaisemmin. Äänekäs hakkaava naputus auton kattoon, veden lirinä pitkin auton seiniä. Kurkistin verhojen välistä ulos, puut olivat lähes liikkumattomia. Välähdysten valossa näkyi märkä piha. Välillä sade vaimeni, kuului pelkästään jyrähdykset. Sitten alkoi uudelleen voimakas rummutus, patarummut, ja erotin jo rakeiden hakkaavan kattoa. Muista viime vuodelta yhdeltä facebook-sivulta lukeneeni, miten Gardalla raekuuro oli rikkonut yhden suomalaisen karavaanarin auton kattoikkunan ja vaurioittaneen konepeltiä voimallaan. Aloin jo pelätä, millaista jälkeä meidän autoomme saattaisi tulla!

Ensimmäinen purkaus kesti kolmisen varttia, sitten välähdykset siirtyivät itää kohti, ja äänet vaimenivat. Kunnes jälleen yhden tienoilla heräsin unesta uuteen myrskyyn. Vaikka pidin silmiä kiinni, valo tunkeutui luomien taakse. Jälleen samat saderypsäykset, tauot, uudet kaatosateet. Mutta aamuyön sain nukkua rauhassa.

Olen aina pohtinut ukkossäiden erilaisuutta Italian ja Suomen välillä. Mietin, etten ole kuullut tai lukenut salaman iskeneen täällä mihinkään muuhun kuin sähköverkkoihin tai paloarkoihin metsiin. Useammin tuhoa aiheuttavat tuulet. En ehkä ole osunut oikeisiin lähteisiin. Mutta kotipuolessa syttyy talopaloja, metsääkin palaa useammin kuin vastaavista täkäläisissä uutisissa kerrotaan. Ja ukkosen ääni on erilainen. Italiassa se tuntuu jotenkin terävältä, ympäristö tärisee ja tunnet sen vaikutuksen koko kehollasi. Viime yönä tuntui, että rytmihäiriöt lisääntyivät sen ukkosen muuttuessa rajummaksi. Aikoinaan Veronassa ollessani yliopiston vierashuoneessa yötä, tuntui kuin jokainen jyrähdys olisi ollut peltiämpärissä, niin metallinen voimakas rummutus suorastaan sattui korviin. Samoin koin nyt yöllä, kun myrskykeskus olin ihan päällä, salamat ja jyly olivat samanaikaisia. Jotenkin kotona on kumisevampaa, vai luulenko vain?

Yöllä muistin äitiä, joka pelkäsi ukkosta aivan valtavasti. Hän meni pimeään vaatekomeroon, ja laittoi sormet korviinsa. Joskus, kun ukkosilma vaan tuntui kestävän, hän keräsi Maija-Leenan ja minut saliin, ja sitten luettiin psalmeja. Useammankin kerran sain toimia lukijana. Äiti uskoi vahvasti, että rukous auttaa ja varjelee meitä. Mietin yöllä, mitenköhän äiti olisi täällä pärjännyt, kun jokainen kallio toistaa jyrinän moninkertaisena.

Tälle päivälle on ennustettu lisää ukkoskuuroja tai oikeastaan -myrskyjä, ja seuraan taivaan merkkejä. Jälleen tummia pilviä näkyvissä, vaikka toisaalla paistaa aurinko lämpimästi. Eilenkään aamun ennuste ei yhtään pitänyt paikkaansa iltapäivällä, eikä täällä voikaan tukeutua ennusteisiin niin paljon kuin kotona. Omat silmät, tuntuma ja päivitetyt ennusteet ovat tärkeitä. Ja italialaisella saattaa sateenvarjo olla mukana yllättäen silloinkin, kun turisti vielä miettii, laittaako caprit vai pitkikset.