Olen näillä reissuillani vuosien saatossa seurannut, miten italialaiset pariskunnat toimivat julkisesti. Usein he kulkevat yhdessä, ja muodostavat selvästi parin. Kun seuraan vanhempia pariskuntia, näen heidän välillään usein vahvan siteen. Ja nuoremmat, niin, heilläkin on yhteiset katseet ja kosketukset.

Mietin sitä, miten paljon katolinen kirkko ja uskonto vaikuttaa heidän elämäänsä. Maallistuneita ovat useimmat, mutta on kirkoissa paljon nuoria pareja ja lapsiperheitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että toimittaisiin niinkuin kirkko opettaa, mutta johonkin perälautaan turvaudutaan kuitenkin. Ja silloin on hyvä käydä kirkossa, rukoilla hetki ja pyytää kirkon siunausta. Rippikaapit ovat edelleen kirkoissa, mutta juuri nyt pysähdyin miettimään, onko niiden määrä vähäisempää pienillä paikkakunnilla verrattuna isoihin asutuskeskuksiin. Olen niin vähän nyt käynyt kirkoissa, etten osaa edes arvioida, kuinka paljon niitä käytetään.

Seurustelu alkaa varhain, mutta niiden päätyminen avioliittoon voi viedä vuosia. Rakkaudentunnustuksia näkee seinissä, siltojen kaiteissa moottoritien yllä, kadussa, melkein missä vaan. Ti amo! ❤️ Italialainen rakkaus on intohimoista, paljon enemmän ulos näkyvää kuin meidän suomalainen ”kell’ onni on, se onnen kätkeköön”. Rakkaus ja ihastuminen julistetaan koko maailmalle.

Avioliitto on suuri askel, ja siksi sitä mietitään tarkkaan. Ensinnäkin se on tavattoman kallis kaikkine juhlineen. Olen jotenkin ymmärtänyt, että suomalaisetkin satsaavat näyttäviin hääjuhliin paljon, mutta eivät sentään samalla tavalla kuin täällä. Jos pariskunta haluaa kirkkovihkimisen, se tarkoittaa usein laajan perheen kutsumista paikalle. Perhe tarkoittaa molempien suvun jäseniä, eikä kyse ole vain vanhemmista, sisaruksista, tädeistä ja sedistä sekä serkuista, vaan isotädit, kaukaisemmat serkut tai pikkuserkut, Ameriikan sukulaiset jne tulee huomioida. Häävieraiden määrä voi siis kasvaa melko isoksi toki riippuen siitä, miten merkittäviksi suhteet on tunnistettava. Ei ole hyvä unohtaa jotakuta, häneltä voi olla vaikka jotain perittävää… Eikä kyse ole vain yhden päivän juhlasta, jossa on vihkiminen ja yhteinen ateria, vaan joskus jopa monen päivän seremonioista.

Hääpuku on tietenkin tärkeä valinta. Mallia haetaan ja sovitellaan, parhaat ystävät ovat mukana. Ainutkertaisessa juhlassa tulee olla kauneimmillaan, kuin prinsessa. Hääpuvun lisäksi tarvitaan myös tanssiaispuku ja tavallisempi juhlapuku, näin minulle on kerrottu. Ja sitten korut, lahjat molemmin puolin, mahdollisesti myös apeksille.

Hääpaikan valinta on myös haastava. Sen pitää olla riittävän iso, ja vapaa yhdeksi kahdeksi päiväksi. Sen vuoksi Italiassa on syntynyt paljon semmoisia juhlatiloja, palatseja maaseudulla, jotka ovat auki vain tilauksesta. Niissä on hienot koristeet ja krumeluurit, jotta oltaisiin ikään kuin linnassa tai kartanossa. Tilan vuokraus kaikkine palveluineen maksaa sekin. On tietenkin hyvä, jos on myös majoitustilaa lähellä. Koristelu vaatii tuoreita kukkia ja kukka-asetelmia, ja henkilökunta huolehtii sen. Ruokalistat eri tilaisuuksiin laaditaan huolella, ja juhlapalvelu voi joutua palkkaamaan lisähenkilökuntaa häiden toteuttamiseen.

Morsiuspari ei heti poistu häämatkalle kesken juhliensa, vaan vasta kun kaikki juhlallisuudet on vietetty. On siis toimittava emäntänä ja isäntänä koko ajan.

Kaikki tämä tarkoittaa varmuutta siitä, että valittu elämänkumppani on ikuinen. Avioliitto voidaan häineen solmia vasta pitkällisen säästämisen jälkeen. Siksi monet asuvat vuosia, jopa vuosikymmenen ’susiparina’ saadakseen kokoon ehkäpä tarvittavat 30-100 000 euroa.

Entäpä sitten, jos onkin tehnyt väärän valinnan, eikä näe enää mahdollisuuksia yhteiselle elämälle. Silloin erotaan, mutta vain muutetaan erilleen. Katolinen kirkko on vielä hyvin ankara, se myöntää avioeron vain erittäin raskauttavista syistä, sillä avioliitto on sakramentti, ikuinen. Niinpä erotessasi omasta tahdostasi ilman kirkon prosessia, muutat vain erilleen, ja elät yksin tai avoliitossa uuden kumppanin kanssa. Omaisuus on jaettu, ja elämä jatkuu. Papit sulkevat silmänsä, näin olen ymmärtänyt, mutta muistuttavat tehdystä synnistä. Lehdethän ovat täynnä seurapiirijuttuja suhteista ja parien vaihdoista. Mutta uutta kirkollista vihkimistä ei saa.

Toki elämä muuttuu kaiken aikaa. Jossakin sisämaassa noudatetaan perinteitä enemmän, mutta tietenkin täällä on myös maistraatin suorittama vihkiminen ja sen kanssa elämä onkin yksinkertaisempaa. Jos olet vain maistraatin vihkimä, voit saada myös eron helpommin. Mutta älä sotke kirkkoa tähän!

Kun elämä on kallista tuloihin nähden, asuntoja voi olla vaikea löytää, niin myös parisuhteiden syntyminen voi sisältää haasteita. Yhä edelleen väitetään, että nuoret miehet asuvat kauan äitinsä helmoissa. Useimmat eivät tee sitä kovinkaan mielellään, sillä mammat kyllä valvovat aina poikiaan. Mutta asuntotilanne voi vaikuttaa siihen, ja tietysti myös nuorikon vaatimukset kodille. Ja joskus on kätevämpää elää eri osoitteissa, mutta seurustella vakavasti. Ehtii siinä sitten tiedostaa, onko tämä se elämäni valittu.