Aika on menettänyt ymmärrettävyytensä. Kauanko olemme olleet matkalla? Kauanko olemme olleet perillä? Päivät seuraavat toisiaan, osittain samanlaisina, mutta kyllä niissä on myös eroja.

Pelkäsin, että kun pääsemme tänne perille, selkäni ja jalkani ilmoittavat, että olen ajanut liian ahneesti ja liikkunut liian vähän. Mutta nyt ei ole sellaista tunnetta. Tiedän kyllä, että pitäisi lisätä jo kävelyjen pituutta ja tiheyttä. Menee välillä useampi päivä, etten viitsi lähteä kunnon kävelylle. Osa siitä johtuu laiskuudesta, osa seuran puutteesta. En ihan vielä osaa lähteä muitten kansallisuuksien kanssa kävelyille, sillä heillä on enemmän vauhtia ja puhetta retkillään. Yksin ei myöskään ole mukava mennä, vaikka kyllä meren rannalla on hyvä askeltaa ihan omissa ajatuksissa. Ja tuntuu myös hyvältä olla rannan lohkareilla, kuunnella aaltojen kohinaa ja seurata veden liikettä. Silloin voi pitää päänsä ihan tyhjänä.

Alueella olleiden suomalaisten kanssa kävimme viikonloppuna syömässä Calabistrotissa. Ruoka oli hyvää, nautin ateriastani. Puhuin paljon, annoin pyytämättä neuvoja, mitä tulisi huomioida Sisiliassa asuntoa etsiessä. Enhän minä mikään asiantuntija ole tosimielessä, mutta olen ymmärtänyt joittenkin suomalaisten sivuilta muutamia kriittisiä asioita. Kyllä he kuuntelivat, kiittivät. Olivatko hyvinkasvatettuja vai oikeasti sitä mieltä, sitä en tiedä.

Myös saksalaispariskunta, joka asuu ihan Ranskan rajalla ja joka viettää nyt sapattivuotta, lähti jatkamaan matkaansa. Olin sattumalta ottanut mukaani kirjasen, jossa esiteltiin noin 20 tutustumisen arvoista kohdetta Suomessa. Hehän tulivat kolkuttamaan auton ovelle ja kysyivät neuvoa, millaista olisi ensi keväänä matkustaa matkailuautolla pohjoiseen Saksasta. Ensimmäisellä tapaamisella meillä meni kaksi tuntia, kun kävin läpi Suomen karttaa ja nähtävyyksiä heidän kanssaan. Sitten hiukan joka päivä käsiteltiin jotakin. Ja nyt heidän jatkaessaan kohti Notoa saivat vielä kirjan. He lähettivät todella lämpimät kiitokset matkan varrelta., kun olivat ehtineet tutustua siihen paremmin. Taisi kirja mennä oikeaan osoitteeseen!

Nämä kohtaamiset ovat sitä, mitä täällä löytää, kun on valmis pysähtymään ja puhumaan. Sunnuntain aterialla Antonio tuli tervehtimään ravintolansa asiakkaita, ja jokainen tarjoilijoista toivotti hyvät päivät, useampi kysyi, mitä kuuluu. Ja palvelu oli nopeaa, ystävällistä. Tunnen aina olevamme tervetulleita, pystymme vaihtamaan muutaman sanan ja ilmaisemaan tyytyväisyytemme sekä palveluihin että paikkaan. Toimme tullessamme lahjat pikkuiselle Emmalle, Antonion ja Danielan esikoiselle, joka kohta täyttää ensimmäisen vuoden, ja Elisalle, tarjoilijamme tyttärelle, joka on hiukan vanhempi kuin Emma. Sitä huomaavaisuutta, jolla halusin osoittaa ystävyyttämme heidän kanssaan.

Olen halunnut luoda verkostoja, sillä Italiassa ne ovat tärkeitä. Kannattaa olla ystävällinen torimyyjälle, maksaa välillä vähän kalliimmin, sillä häneltä saat nopeasti juuri sitä, mitä tarvitset, ja kenties myös kaupantekijäisiä. Leipämyyjä pitää siitä, että kiität herkullisista leivonnaisista, vaikkeivät ne ihan olisi sitä, mitä tavallisimmin haluaisit. Ja juustokauppias on iloinen, kun olet kiinnostunut hänen yrityksestään, tuotteistaan ja tulevaisuuden suunnitelmista. Myös kaupassamme kysyttiin, mitä meille kuuluu, kun menimme ensimmäisen kerran poissaolomme jälkeen hankkimaan perustuotteita. Meidät siis tunnetaan, tiedetään. Ja palvelu on sen mukaista.

On turvallista palata tänne, kun on kiinnekohtia. On hyvä, kun voi kysyä neuvoa, odottaa hemmottelua tai yleensä vain ylimääräistä huomiota. Yllätyin, miten paljon tiedänkään jo tästä kalastajakylästä. Kenties voin tulla vielä monta kertaa tänne!