Mielenkiintoista huomata, miten matka melkein pyyhkiytyy pois mielestä, kun on päässyt määränpäähänsä. Vaikka ajamista oli runsaasti – 3500 km pyöreästi – niin ehkä se keskittyminen ja tietynlainen tehokkuus hämärtävät kokemuksen. Ellen olisi tehnyt merkintöjä FaceBookiin, en taitaisi edes muistaa, missä yövyttiin.

Koko matka kotoa tänne Sampieriin kesti 10 vuorokautta. Yksi päivä matkalla Helsinkiin, sitten lastauspäivä FinnLadylle, yöja matkapäivä, sitten yö Travemündessä, ja aamulla matkaan. Fuldassa seuraava yö, ja taas matkaan. Seuraavaksi Neu-Ulm ja vierailu Katjan luona. Bolzanon tuttu Moosbauer – alue viihdytti meitä yön ja seuraavaksi majoituimme Valeggio sul Mincion sosta camperille. Takana oli lyhyt ajomatka tällä kertaa, sillä tapasimme Veronan työkavereita lounaalla Gatto Morossa.

Sumuisena aamuna jatkoimme ajoa aina Civitavecchiaan asti, jossa majoitus runsaasti liikennöidyn kadun varrella oli hieman levotonta. Kuvittelimme, että lähdemme siitä laivalla Termini Imereseen Sisiliaan, mutta olimme myöhässä lipun hankkimisessa, joten lautta oli täynnä enkä halunnut jäädä odottelemaan. Olisihan siellä ollut nähtävää, mutta minulla halutti jo perille! Jatkoin siis matkaa ajaen saappaan eteläkärkeä kohti, ja kaoottisen Rooman ohiajon jälkeen mielessä siinsi Diamante. Sinne oli helppo siirtyä moottoritieltä, ja päädyimme yöpymään kaksi yötä Tyrrhenan meren rannalla. Ja sitten vihdoin kohti Sisiliaa niin innolla, että pääsimme perille Sampieriin ja La Spiaggettalle viiden tienoilla.

Ajo ei ehkä väsyttänyt niin paljon kuin ensin pelkäsin, sillä perillä tarvitsin oikeastaan yhden kunnon lepopäivän. Kun emme päässeet sille toivomallemme paikalle, jouduimme vielä odottamaan muutaman päivän, että meille luvattu korvaava paikka vapautui. Oli tylsää olla autossa, jossa ei saanut tavaroita oikeaan järjestykseen. Mutta kun satoi, ei voinut ajatella oikeastaan ulkoiluakaan. Kun perjantaina tulimme, kävimme lauantaina kyllä kävelemässä kylällä, ja sen jälkeen aikaa vietettiin autossa huonon sään vuoksi.

Mutta nyt olemme siis vihdoin omassa ruudussa, piazzolassa numero 32. Markiisi levitettiin heti, mutta piti kyllä myöhemmin ottaa pois, kun tuuli alkoi voimistua. Eilen asetettiin katos takaisin ja levitettiin matto, sain tuolit ja pöydän paikoilleen. Nyt voi alkaa hengittää omaan tahtiin, laskea hartiat ja kuunnella elämää ympärillä.

Kotoa lähdöstä on nyt siis kulunut jo 16 päivää! Ja melkein viikko oltu perillä. Jos ajan virta on näin nopea, kohta koittaa kotiinpaluun hetki. Yritän kyllä nyt rauhoittua. Minulla on kirjoitustöitä, ja tietenkin kaikenlaista ajatustyötä. Tällä kertaa mukana on myös kannettava tietokone, jotta vaativammat työt onnistuisi tehdä helpommin. Tarkoitukseni on vihdoin tehdä sukuasioita kuntoon, ja siihen kunnon kone on parempi kuin tabletti, vaikka sekin kyllä käy kohtuudella viestittelyyn ja FB:iin.

Määränpäässä. Milloin jaksaa lähteä kiertämään Sisiliaa, erityisesti sen länsilaitaa? Ystävämme Tuula odotti meitä jo viime talven, ja meidänhän oli tarkoitus kiertää saari ennen asettumista tänne, koska silloin olisimme tavanneet hänet. Mutta lauttahaaste sai kiirehtimään, samoin ikävät sateet, joten nyt pitää miettiä auton vuokrausta vierailua varten. Lupasin, että ennen joulua menemme tervehtimään. On siis noin kuukausi aikaa toteuttaa lupaus.