Laiva on jo ehtinyt Bornholmin kohdalle. Vielä on matkaa reilu yhdeksän tuntia, ja se on oikein hyvä lepäämiseen. Nukuin yön mielestäni hyvin, vaikka kuulemma olen leikkinyt höyryveturia koko yön… Oli hyvä, ettei tarvinnut nousta varhain aamupalalle. Täällä laivalla se alkaa vasta 9:30, joten sai rauhassa nousta ja pukeutua. Nyt olin viisaampi kuin illalla eli nautin tavanomaisen aamiaisen. Pieni tumma sämpylä, graavilohisiivu, salaattia, tomaattia ja tuoretta kurkkua ja mummon hölskytyskurkkua, hiukan munakasta, nakki ja kalkkunaleike, pari juustosiivua ja tietenkin kunnon neljänviljan puuroa. Muistin kertoa myös mahdolliselle tulevalle hoitajalleni, että tykkään erityisesti kevyestä aamiaisesta ja neljänviljan puurosta maidon kera. Ei sokereita eikä hilloja. Ja sitten kaksi kupillista hyvää kahvia ja siihen maitotilkka. Laivan tarjoaman kuohuviinin tilalle otin alkoholittoman version.

Hyvä olo vatsassa oli mukava palata hyttiin ja ruveta miettimään tarkemmin päiväänsä. Päätin nauttia rauhallisesta suihkutuokiosta. Sain jopa tukan siedettävään kuntoon, vaikka unohdin pyöröharjan matkikseen. Olen iloinen myös siitä, ettei televisiossa ole nyt mitään jalostavaa ohjelmaa. Hyvä olla vähän aikaa ihan hiljaisuudessa!

Merellä alkaa olla taas pieniä vaahtopäitä. Laivatiedoissa kerrotaan, että tuuli on nyt 20m/s. Pientä keinuntaa, joka pitää ottaa kuitenkin huomioon liikkuessa hytissä. Tällainen matkustaminen tuntuu mukavalta. Leppoisaa, kiireetöntä ja huolehdittua. Palvelut ympärillä toimivat. Ruuhkaa ei ole missään, rekkakuskeja on paljon, mutta matkailuautoilijoita ehkä toistakymmentä vaunukuntaa, henkilöautoilijoita muutamia kymmeniä, ihan mukavasti lapsiperheitäkin. Silti rauhallista ja sopuisaa. Ja kaikki eivät käytä ravintolapalveluita.

Eilen kävin tietysti laivan myymälässä. Oli ostettava kotiin unohtuneen parfyymin tilalle uusi. Onneksi löysin lempparini eli YSL:n Libren, jonka kevyt makea tuoksu on mieleeni. Eihän sitä nyt Italiassa voi mennä rannalle kävelemään ilman hajuvettä… No, kyllä tämä on ihan muita hetkiä varten. Nyt marraskuussa etenkin.

Sain tänään itselleni uuden ystävän Naamakirjassa. Olen siitä hyvin iloinen. Olen seurannut hänen postauksiaan ja tykännyt tavastaan kirjoittaa ja ottaa kantaa. Minulle on tärkeää, että osaa ilmaista ajatuksia kiihkotta, antaa tilaa pohdiskella myös omia ajatuksia. Olen nähnyt hänen mieltymyksissään paljon samaa kuin itse ajattelen.

Mietin tuossa jo sitä, että olen ehkä vasta nyt eläköitymisen aikoihin löytänyt sellaisia ihmisiä, joitten kanssa olen tavallaan turvassa. Voin pohtia asioita ja ilmiöitä ilman, että niitä kukaan alkaa muuttaa muuksi. Koen tulevani ymmärretyksi useammin kuin ennen. Ehkä kyse on myös niiden löytämieni ihmisten oma muuttuminen elämän kuluessa. On syvempää ajattelua ja ymmärrystä, kokemusten koulimaa näkemystä. Olen sosiaalinen erakko, ujo ja tietyllä tapaa arka. Viihdyn yksin, mutta haluan olla myös muitten kanssa. En halua tulla lytätyksi, en joutua puolustamaan omaa mielipidettäni kynsin hampain. Sopuisuus on minun tunnussanani. Toisen ihmisen kunnioitus, hyväksyminen.

Matkamme alkuosa on siis sujunut hyvin. Samanlaista hyvää toivon eteenkin päin. Hiukan huolettaa viikonlopun ruuhkat kämppäreillä, kun on pyhäinpäiväviikonloppu. Mutta ehkä onni suosii meitä jatkossakin. Suunnitelmana on siis yöpyä Travemündessä läheisellä alueella, ja aamulla sitten jatkaa matkaa Braunschweigiin, jossa on iso campingalue. Uskoisin löytyvän tilaa yhdelle autolle. Ajoaikaa olen laskenut semmoiset 4-5 t, ja silloin olisimme ehkä riittävän ajoissa kyselemässä paikkaa. Sitten olemme seuraavana päivänä ehkäpä Fuldassa, ja tavoitteena edetä Ulmiin viikonloppuna. Katsotaan, edetäänkö näin. Alustava suunnitelma rauhoittaa, päiväajomatkat eivät kasva liian suuriksi. Mutta tietysti on oltava mahdollisuus muuttaa reittiä ja pysähdyksiä.