Ajattelin ensin, että tämä on syreeni, mutta eipä sentään. Jokin muu, mutta niin samanmoinen. Kaunis sekin on. Koko alue on upea puineen ja pensaineen, jotka juuri nyt kukkivat. Oleanderit alkavat päästä vauhtiin, magnoliat voimissaan, korallipuu jo lopettelee. Ja monet muut, joiden nimiä en siis vielä tiedä. Ehkä varustaudun ensi vuodeksi…

Katselin tänään kaksi mielenkiintoista videota, jotka kuuluvat Oulun ortodoksisen seurakunnan katekumeeniopetukseen. Toisen teemana oli musiikki ja toisen ikonitaide. Kumpikin sellaisia, että jotakin tiesin, mutta todella vain hippusen verran. Oli mielenkiintoista kuulla Juhani Matsin ja Tuukka Rantasen asiantuntevat esitykset, joissa ei tietoa puuttunut! Minullahan on nyt se uusi ikoni, Kristus Pantokrator, ja halusin saada siihen liittyvää taustatietoa. Sainkin paljon uutta asiaa.

Viime yönä näin unen, joka minua miellytti. Olin siinä lapsuuden kodissa, kuivurin sillalla. Isä oli siinä, teki jotain tärkeää, ja minä kysyin häneltä tietoja, joita en ollut koskaan osannut kysyä. Tuli hyvä, lämmin olo.

Laitoin tänään viestiä myös korjaamolle. On jo ollut mielessä, miten työt etenevät. Ja ilokseni sain vastauksen, että osa on matkalla Saksasta tänne. Voi, kunpa se nyt tulisi pian, ja saisivat sen asennettua pian! Ja jospa pääsisin jo tiistaina ajamaan kohti kotia! Veisin mukanani kevään, lämmintä ilmaa ja muuttolinnut. Siellä on niin pitkään odotettu, ja vähän väliä koettu takatalvea. Luotan, että uni oli vastaus epätietoisuuteen, merkki toivosta.