Olihan se viime yönä kolinaa! Tämä bungalow on sellainen kevytrakenteinen maja, seinät jotain muovitettua peltiä. Sisäseinissä ohut sisustuslevy, ulkoa näyttää lautaseiniltä, mutta tarkempi tutkiskelu kertoo muuta. Tämmöisiä mökkejä on helppo rakentaa näille camping- ja caravanalueille, kestävät sateet, tuulet ja hiekkamyrskyt, ovat edullisia ja käteviä majoitusratkaisuja. Tässäkin mökissä on ilmalämpöpumppu, siis saa sekä viilennyksen että lämmitystä talvikuukausina. Tosin se pitää aivan järkyttävää melua. Testasimme sitä ensimmäisinä öinä, kun täällä oli vielä kylmä. Mutta se kävi melkein jatkuvasti, etenkin tuolla makuuhuoneen päädyssä, joten kaveri ei saanut siellä nukuttua. Totesi, että oli kuin kuorma-auto olisi vähän väliä käynnistynyt sängyn alla…

Toisessa päässä mökkiä on toinen, lasten makuuhuone, jossa minä majoitun. Siellä päässä on pensasaita ja puskia, jotka puolestaan raapivat seinää: kriiks krääks kriiks… Ensimmäisinä tuulisina päivinä nekin hiukan häiritsivät, mutta olen jo jotenkin tottunut.

Siis viime yönä oli vaarallisen tuulen varoitus. Ensimmäinen tässä mökissä majailun aikana. Hiukan ennen puoltayötä alkoi tuuli ryskyttää kattopeltejä, ja puskien oksat raapivat seinää. Olin kyllä nukahtanut aika pian mentyäni sänkyyn, mutta sitten heräsin meluun. Muutaman kerran jo luulin, että kohta jokin pelti irtoaa. Hiukan tuuli asettui, ja nukahdin uudelleen. Ja sitten hiukan ennen kolmea alkoi se varsinainen myrsky. En tiedä, oliko 50 vai 60 km tunnissa, mutta järkyttävä pauke katolla, terassilta kuului ropinaa. Välillä koko bungalow heilui, kun tuuli oli muuttanut suuntaa ja osui paremmin terassiin. Nousin välillä katsomaan, kun pelkäsin, että tuuli vie roskapöntöt ja kengät terassilta, mutta ihme ja kumma: siihen ei tuntunut tuuli lainkaan sopivan. Meteli oli kyllä valtava, ja todella mietitytti, lähteekö terassi lentoon. Mutta jonkin ajan päästä tuuli hiukan heikkeni, ja minä vaivuin taas uneen.

Aamulla sitten tutkin maisemaa. Ei isoja vaurioita. Lehtiä ja puiden oksia oli kulkeutunut terassille. Aamu oli melko tyyni, harmaa, ihan kohtuulämmin. Meri vain oli äänekäs, vaahtopäät löivät tuonne lahdenpoukaman reunakallioihin. Sadekin oli loppunut, oikeastaan sitä ei ollut kuin aivan alkuyöstä. Varoituksissa on puhuttu kahdesta seuraavastakin yöstä, mutta ainakin nyt on olematon tuuli, ja meri on tyyntynyt.

Niinhän se oli, se syvällinen viisaus, että myrskyn jälkeen on poutasää. Illansuussa tuli jo aurinko esiin, lämpötila nousi, oli melkein kuuma. Ihan niinkuin ei olisikaan ollut mitään pelottavaa. Tänään menen rauhassa nukkumaan.