Vihdoinkin on tullut lämpimät päivät. Eilen ja tänään oli suorastaan kuumaa, tukalaa näin tottumattomalle. Olen istunut varjossa, en lähtenyt kävelylle, kun on ollut tunne kuumuudesta hiekkakentällä. Puuskainen tuuli puhalsi sentään tähän terassin laitaan sen verran, että tuntui hyvälle.

Huominen päivä jo jännittää. Toivon, että vihdoin saisin positiivisen puhelinsoiton. Olemme odottaneet nyt viikon tässä bungalowissa, ja se tuntuu kamalan pitkältä ajalta. Toisaalta, edelliset viisi kuukautta ovat huomattavasti pidempi jakso…

Kun ei ole ollut mahdollista tehdä mitään muuta, on voinut seurata laivaliikennettä ja katsella meren alati vaihtuvaa näkymää. Isoja rahtialuksia, ja nyt parina päivänä myös purjeveneitä. Olen miettinyt asumista pidempään täällä. Nyt tulee yli viisi kuukautta juuri tässä paikassa. Olen pitänyt siitä, miten täällä saa olla turvassa, mutta kuitenkin sinut tunnetaan. Kaupungilla tervehditään, tai ainakin vastataan meidän tervehdyksiimme. Kaupassa tunnetaan, kahviloissa tunnistetaan, ravintola ainakin tuntee meidät. Vielä pitää käydä keskustelemassa sen omistajan kanssa, millaisia muita mahdollisuuksia täällä on. Olen ilahtunut myös siitä, että useampi liike on aukaissut jo ovensa, sillä paikalliset tulevat viettämään viikonloppuja ja ennen pitkää myös lomaansa näille rannoille. Lahden toisella reunalla on monta loma-asuntoa, siis noita puutarhamökkejä, ja hiukan etäämmällä on isot hotellit. Ja tietysti kylän kerrostaloissa on myös vuokrattavia asuntoja. Jossakin tiedossa sanotaan, että täällä on kesällä jopa 6 1/2 tuhatta asukasta, kun nyt talvella on vain kymmenesosa. Kuulen mielelläni, miten kuumaa täällä voikaan olla kesällä ja alkusyksystä.

Unelmaa, kyllä niin. Se pitää vaan elää todeksi, joka hetki.